maanantai 25. heinäkuuta 2016

Hormonihirviön päiväkirja: Entinen Po.pittaja!

Hormonihirviön teksteissä puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. 
Ei häpeillä, hempeillä tai hienostella. 
Kiroillaan, jos siltä tuntuu ja annetaan tulla olan takaa, jotta taas olisi kevyempi mieli. 
Hormonihirviö avaa päiväkirjaansa joka maanantai.


Rakkaat lastenvaatteet ja ne koukuttavat nettikaupat. Näin äitiyslomalla on tullut vietettyä yö jos toinenkin imetyksien lomassa erilaisissa nettikaupoissa klikkailemalla tuotteita ostoskoriin. Tuo, tuo ja tuo! Varsinkin alennusmyyntien alettua. Kukkaro kiittää kauniisti. Lastenvaatteet kun eivät ole halpoja! On kankailla pirun kalliit metrihinnat...

Muistatteko, kuinka olen vaahdonnut useita kertoa merkkivaatteista ja halppisvaatteista? Hintalaatusuhteista ja vaatteista käyttöön vai näyttöön? Edelleen seison tiettyjen mielipiteitteni takana. Mitä se sitten mulle kuuluu, kuinka äidit lapsensa pukee. Eipä paskan vertaa MUTTA, kun tullaan lässyttämään ekologisuudesta ja kestävyydestä sekä haukkumaan lapsityövoiman tukemisesta Henkkamaukalla puetun lapsen takia, niin alkaahan merkkivaatemutsien elvistely nostattamaan pukamia! 

Liiankin moni merkkivaatefirma hehkuttaa laadun, kestävyyden ja ekologisuuden perään. Hienoa sanoja, käytännössä pelkkää paskaa! Naurattaa, kuinka aina merkkiä puolustellaan. AINA, joka helvetin kerta. Joku juoksussa oleva kapinen rakki älähtää jossain. Merkki kestää pidempään, ei nukkaannu ja hyvät jälleenmyyntitulot. Miten helvetissä se on sitten mahollista, että joka ikisellä naamakirjan kirpparilla myydään haituvaista merkkiä? Mutta eihän se haittaa käytössä, eikö niin?

Polarn O. Pyret on jollain lailla päässyt kovan kuoren puoleen väliin. Oon lämmenny etenkin kuoseille ja ulkovaatteille. Popilta olenkin ostanut nyt viimeisimmät merkkivaatteet. Heille laatu on tärkeä ja tavoitteena on mukavat ja laadukkaat vaatteet, jotka kestää pitkään. Filosofialtaan he haluavat tehdä maailman parhaita lastenvaatteita. Kuulostaahan tuo nyt niin hyvältä, että hikisistä raitapöksyistä voi maksaa lähemmäs 30 euroa siinä uskossa, että ne kestävät ja säilyvät hyvinä.

" Vaatteet säilyvät hyvänä isoveljeltä pikkusiskolle ja kestävät leikistä toiseen." 

Tässä

Vauvan tähtibody kolmen pesun jälkeen

Kikkaran vihreät ötökkäleggarit

Kauttaaltaan tämän näköiset

Tältä näytti Po.pin ötökät ennen pesua ja paria käyttöä

Nämäkö piti kestää sisarukselta toiselle?

on meidän leikinkestävät lastenvaatteet. Raitakalsarit niistä vanhimmat, jotka on puettu ensimmäisen kerran päälle viime jouluaattona. Reippaan puolen vuoden vanhat housut, joita on säästeliäästi pidetty ja pesty on rikki ja haitua täynnä. Tänään juuri puin vauvalle Kikkaran vanhan markettibodyn, joka on pian viisi vuotta vanha ja body on kuin uusi! Miljoonasti pesty ja silitetty, silti pehmeä ja pieni printti täysin ehjä. Mitä tekee Polarn O. pyret. Vittu hajoaa käsiin!

Uusimmat, ötäkkäleggarit on ostettu toukokuun lopussa ja niitä on käytetty lukuisten housujen ohessa. Eli ei montaakaan kertaa ja kesäkuumalla pitkät housut ei niin kovin useasti ole käyttöön eksynyt. Näitä olen tieten tahtoen säästänyt myös syksylle päiväkotiarjen alkuun ja pitänyt parempina housuina. Mä myös pidän piha / puistohousuja erikseen, eli ulos rymyämään ei lähdetä kaikista uusimmissa housuissa. Ötökkä- kuin raitahousutkin on menny kyseiseen kuntoon sisätiloissa!

Tämän hintaluokan vaatteiden tulisi kestää sekä näyttää paremmilta paljon pidempään! Mutta tällä hetkellä Ciraf pesee laadullaan monet merkkivaatteet mennen tullen ja palatessa. Nyppääntyminen johtuu vain ja ainoastaan paskalaatuisesta kankaasta, joten en todellakaan ymmärrä, mitä tekemistä Po.pilla on laadun kanssa! Kuvien vaatteet on pesty pesuohjeen mukaan, nestemäisellä pesuaineella eikä rumpukuivattu. Vauvanvaatteet on kertaalleen silitetyt. Nyt rievut on nukkaantunu ja kulahtanut sen näkösiks, kuin näitä olisi pidetty vuosia ainoina vaatteina! Mitä rahan ja luonnonvarojen tuhlausta! Se siitä jälleenmyyntiarvosta! Kuka näitä edes haluaisi ostaa? Sokea? 

Musta tuotteiden suunnittelijat ja toteuttajat sais ihan oikeasti kuunnella, mitä ÄIDIT haluavat lastenvaatteilta! Ja palkata sinne pääkallopaikalle jonkun saatanan vaatenatsin ipanoineen, joka tykkää pyykätä, silittää ja antaa sitten jälkikasvunsa kuluttaa kangasta parkettiin. Kuka helvetti Po.pin vaatteet oikein testaa?´Samat ihmisetkö, jotka ei vastaa reklamaatioon? Ainoa, mitä mä popitan enää on Ryhmä Haun tunnari!



Pitääkö tässä ruveta ite ompelemaan lastenvaatteet jostain helvetin Jotexin lakanakankaasta, jotta nyppäsen perselaatusesta puuvillasta pääsee eroon? 





tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ja hän sai nimen ...

Ristiäissunnuntai alkoi kaatosateen merkeissä. Kermat ei vatkaantuneet kakkuihin, ilma hiosti, ulkona ukkosti ja sade kasteli juhlavieraat. Meillä vallitsi kaaos. Kyllähän te tiedätte, kun äidille jää kaikki. Leipominen, silittäminen, juhlavaatteet, aamupäivän ruoka, likaisten suupielien pyyhkiminen, miehen hoputtaminen ja oma ehostautuminen. Siihen omaan ehostamiseen taisi jäädä ruhtinaaliset kymmenen minuuttia aikaa. Onneksi mun äiti leipoi suurimman osan tarjottavista! Taas tuli todistettua, että mamma se vaan on se mun ankkuri!



Ristiäiset pidettiin seurakuntakeskuksessa. Kätevintä, sillä meillä kotona ei tilaa olisi ollut eikä tarpeeksi saman sarjan kahviastioita heh. Olimme kutsuneet lähipiirin eli turhan suureksi ei tälläkään kertaa venytetty tilaisuutta. Vauvaa oli muistamassa ne tärkeimmät. Skotlannin suku kummeineen oli hengessä mukana Facebookin kautta. Itse kastetilaisuus oli meidän näköisemme. Pappi puhui kauniisti ja, jopa muutaman sanan englanniksikin. Mun kummityttö luki vauvalle sekä säesti pianolla, kun kummitätini lauloi Mikko Alatalon laulun; Suojelusenkeli.


Äiti auttamassa mun kanssa vauvalle kastemekkoa hoitohuoneessa
Pikku Kikkarainenkin eksyi paikalle


Vauvan "kristillisestä" kasvatuksesta kummeina siskoni lisäksi vastaa Soltun puolelta skottilaiset herrasmiehet. Vauvan etunimi oli selvä rakenneultran jälkeen ja häntä on etunimellä kutsuttu siitä lähtien. Toiset nimet tulevat mun ja Soltun suvun miehiltä.


Kummitädin sylissä

Alkuviikolla kävimme tapaamassa pappia seurakuntakeskuksessa. Saimme paperille toiveita ja etenemiskaavan. Pyysin myös, jos pappi voisi huomioida Kikkaraakin jotenkin, vaikka päivä vauvan olikin. Halusin, että Kikkara kokisi olevansa myös mukana tässä tärkeässä päivässä jollain lailla. Niimpä keksimme yhdessä, että Kikkara saisi kuivata vauvan pään kasteliinalla kastamisen jälkeen. Isoveli otti tehtävän kunnialla vastaan ja suoriutui siitä todella hienosti.

Kastan sinut ...

Hienosti Kikkara kuivaa vauvan pään

Siskokset ja vauva

Tarjottavaa meillä oli mun äidin taikomat kinkkutäytteiset voileipäkakut ja perinteinen mansikkatäytekakku sinisillä ruusuilla. Iso kiitos mammalle kaikesta avusta! Itse tein Kinuskikissan ohjeella pätkisjuustokakun. Sekä mustikkarahkalla, vanilijalla ja banaanilla täytetyn ja sinisellä sokerimassalla kuorrutetun täytekakun, johon ihana sisko teki toivomani upeat koristeet. Iso kiitos myös Kun äiti kelaa blogin Selinalle, joka hoiti valokuvaamisen!




Hahaa upea perhekuva!!

Sateisena sunnuntaina, perheen ja läheisten ympäröimänä vauva sai nimekseet 
Daniel Arnold Norman






perjantai 15. heinäkuuta 2016

Vauvan kielijänteen leikkaus

Tänään oli päivä, jonka takia vauvan äidillä oli viime yö uneton ja levoton. Mun jälkitarkastuksessa ja vauvan lääkärikäynnillä otin puheeksi pojan kireän kielijänteen. Vauvan kielenpää oli  sydämen muotoinen ja ajoittain oli ongelmia imetyksen ja imuotteen kanssa. Vauva hörppäsi myös paljon ilmaa maidon mukana, joten masuvaivoilta ei olla vältytty. Lääkäri laittoi lähetteen lastenlääkärille ja tänään oli aika lasten polille. 

Ja voi luoja, kun mua pelotti, hermostutti ja itketti. Ahdisti ajatus, että mun piti antaa vauva vieraille ja kävellä itse ulos. En kestäisi kuulla itkua ja, sitä etten voisi olla siellä lohduttamassa. Ottamassa syliin ja rauhoittamassa pientä....

Koko viime yön mietin -einiinfiksuja- ajatuksia tulehtuneista kielijänteistä, syömisen vaikeuksista ja helteistä ja tiputuksesta. Heräsin todellisuuteen aamulla kahvikupin hipoessa huuliani. Vaari tulisi pian Kikkaraisen kanssa leikkimään. Vauva oli valmiina. Oli aika lähteä.




Käveltiin Soltun kanssa sairaalaan, joka on parin minuutin päässä meidän kodista. Kumpikaan meistä ei puhunut mitään... Tais jännittää ja mietityttää Solttuakin. Lasten polilla meidät otti vastaan mukava sairaanhoitaja ja paria minuuttia myöhemmin tuttu lääkäri. Lääkäri totesi heti kielen nähtyään, että leikkaus oli ehdoton. Nieleskelin, vaikka minua oltiin vakuuteltu, että toimenpide on näppärä ja nopea. 

Meidät ohjattiin ulos. Ovi sulkeutui mun ja vauvan välissä. Lähin painamaan valkoisia käytäviä itku kurkussa niin kauas etten vahingossakaan kuullut vauvan itkua. Solttu juoksi perääni ja koitti rauhoitella. 

En ollut edes päässyt puoleen väliin etappiani, kun meidät jo huudettiin takaisin. Toimenpide oli ohi. Lääkäri antoi nauravan vauvan syliini ja tuumasi, että poika piti sokerista. Hän oli antanut kunnon "sokerihumalan" ja napsaissut samalla jänteen. Vauva ei ollut välittänyt lainkaan. Ei ollut vuodattanut kyyneltäkään. Toisin kuin äiti, jonka naama oli itkuisen punainen. 

Käytiin vielä kätilön luona ennen lähtöä. Hän halusi tarkistaa imuotteen ja, että vauva pystyi syömään. Kaikki hyvin, loppu hyvin. 


Huh! 

Nyt keskittymään paranemiseen, parempaan imetykseen ja sunnuntain ristiäisiin.
Ihanaa viikonloppua kaikille!

Arjen ilot

Välistä tunnen itseni aika säälittäväksi, kun huomaan tulevani todella onnelliseksi pienistä ja oudoistakin asioista. Asioista, joilla ennen ei ollut mitään merkitystä ja, joihin en edes viitsinyt tuhlata aikaa. Mistä lienee tämän päivän onnellisuuspuuskat mutta tässä Top5.

1. Lounaan jälkeen nautittu kahvi ja kylkiäiseksi joku herkku, mielellään suklainen.

2. Telkkusarja Kardashian. Jep, olen täysin koukussa siihen! Se on MUST nähdä.

3. Katsomo ja Emmerdale. En ehdi sitä kesäaikataulun mukaan telkusta katsomaan, joten poikien nukahdettua täyteen ladattu puhelin, kuppi kuumaa, vähän karkkia ja brittilaatua. Me like!

4. Illat. Kun kaikki rauhottuu, hämärä laskeutuu.... - Ei musta vampyyriä tule! Pelkään pimeää MUTTA rakastan nykyään hiljaisuutta. Sitä suloista tuhinaa, kun kaksi pientä poikaa nukkuu vieressäni. Molemmat turvassa ja tyytyväisinä puhtaissa lakanoissa.



5. Kalenteri ja meidän manialaisten oma FB sivu. Inspiroitumista, luomista ja omien ideoiden jakamista samalla, kun ammentaa ideoita muilta.




Löytyykö sinulta pieniä iloja?

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Huikea askartelubuumi - Kalenterit

Kalenteriaskartelusta on muodostunut mulle todella rakas ja terapeuttinen harrastus hektisen arjen keskelle. Olen koukussa ja rehellinen planneriaddikti. Inspiraatio lähtee kaikesta mutta alkaa kahvilla! Nykyään en pääse yhtään kauppaakaan enää läpi etten käy kurkkaamassa askartelupuolella jopa hullun kiilto silmissä ahmien uusia ideoita. Mukaan lähtee aina tarroja, teippejä, kyniä ja muita askartelumateriaalia. Kaikestahan voi kehittää vaikka mitä! Samoin parit lemppari nettikaupat tulee koluttua läpi ja klikkailtua kivoja juttuja ostoskoriin viikkoaskarteluaiheet mielessä. Suloisinta on myös se, että pikku Kikkara on hurahtanut kalenteriaskarteluun ja omaa oman kalenterin. Eli en ole yksin siellä kauppojen askarteluhyllyillä.

Sanonta 'vain taivas on rajana' ei pidä paikkaansa ainakaan kalenteriaskartelussa, koska jalan jälkiä on löydetty kuusta! Mitään kaavaa ei ole, kuinka sivut tulisi täyttää ja, minkälaista materiaalia pitäisi käyttää. Ole omanlainen ♡






Mulla on käytössä lilan värinen ihana Kikki K:n kalenteri. Rakastuin siihen palavasti ja ostoskoriinhan se tippui. Salaa saatan jopa haaveilla HP:sta (Happy plannerista) mutta kokisin sen hankkimisen ehkä jonkin asteisena syrjähyppynä, joten ihailen tällä hetkellä vain kaukaa ja salaa. Olen todella uskollista tyyppiä ja Kikki K on se juttu. Mutta näin meidän kesken; käyn kyllä kurkkaamassa syksyn uutuuskalenterit, kunhan se tulee nettikauppoihin!





Jos kiinnostuit, kurkkaa ihmeessä kalenterimanian omat sivut ja klikkaa itsesi Facebookin puolelle Kalenterimanian omille sivuille. Meitä on siellä upea, yli tuhatpäinen kalentereihin hurahtanut joukko, jotka auttavat sinut alkuun ja vastaavat mieltä askarruttaviin kysymyksiin. 


Tämä vain on niin supercool juttu!


Vauva

Aika menee nopeaa! Mun vauva on pian kaksi kuukautta vanha!! Pikkuinen on iloinen, hyväntuulinen, nauravainen ja todella puhelias tapaus. Vauva on kuin kopio Kikkarasta eli samoilla kaavoilla mennään. Mikä tarkoitttaa sitä, että hyvin harvoin hän innostuu ilmaisemaan asiansa itkemällä ja päivät kuluu syöden ja nukkuen. Masun kanssa on tosin ollut enemmän vaikeuksia kuin Kikkaran vauva-aikana. Ilma kiertää ilkeästi... Onneksi on Cuplaton!

Vauva kannattelee päätään jo täysin. Hän viihtyy vatsallaan, nukkuu mieluusti selällään ja mutta oleilee parhaiten sylissä. Hän seuraa kiinnostuneesti ympärilleen ja ottaa hienosti kontaktia. Kikkara saa hänet aina nauramaan.

Iho on ollut siisti koko ajan mutta nyt poskien kasvaessa leuan ihopoimut antaa äidille hiukka haastatta lämpimillä ilmoilla. Haastetta tuo myös todella lämpöinen vauva. Nyt meillä on kaksi kuumakallea. Itse tykkään vaatteista ja tykkään pukea mutta vauva se vain viihtyy pelkässä bodyssä. Housut ja sukat on ihan kamala asia!

Vauvan kielijänne on kireä. Kielenpää on sydämen muotoinen. Harmittaa ettei sille tehty mitään synnytysosastolla lääkärin tarkastuksessa ja harmittaa etten itse osannut vaatia siihen puuttumista. Neuvolassa lääkäri laittoi siitä onneksi lähetteen lastenlääkärille. Kielijänne haittaa pikkuisen maidon juontia, vaikka imuote onkin hyvä mutta ilman hörppääminen on varmasti jänteen syytä. Joten hyvä, että tilanne tarkistetaan!

Vauvan mitat oli huimat. Suluissa kuukausi sitten otetut mitat.
6080g (4670g) // 60cm (55.5cm) // py 39 (37.5)





Vauvakupla kasvaa. Meidän vaippapaketissa ei lue enää newborn, vaan saatiin siirtyä seuraavaan kokoon. Mihin aika rientää?

Loppuun pieni muistutus, että blogin Facebook ja IG päivittyy useaan otteeseen päivässä. Tulkaa ihmeessä seuraamaan kuulumisia sinnekkin =)

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Hulina vauva

Tällä hetkellä tuntuu olevan kaikenlaista 'härdelliä' liikenteessä. On nettikirppareiden villiksiä, cittarin euron päiviä ja armotonta kauppojen aletykitystä. Meidän vauvallapa on hulinat.

Jep, missään ei ole hyvä olla. Mitä enemmän äitiä voi työllistää aamu-ilta-yövuorojatkumon lisäksi, sen parempi. Ähistään ja puhistaan. Nahistaan ja tuhistaan. Vuorotellen käydään läpi kuuma ja kylmä, märkä vaippa ja kakkavaippa. Milloin ei haluta makoilla, milloin ei istua sitterissä. Milloin vatsallaan olo ärsyttää, milloin ei haluta tulla kannetuksi kuin vauva. Milloin on röykä hukassa tai inhottavana ilmakuplana masussa. Paras varmasti on valkoisena, valuvana äidin olkapäällä.

Kaiken tämän juoksutuksen jälkeen päätetään haluta tissiä mutta, kun tissille päästään, sille huudetaan, ärjytään ja irvistellään potkien ja nyrkeillä husien. 

Ja, kun äiti nyhtää harmaita hiuksia päästään itkien ja nauraen samaan aikaan ja päätyy hautaamaan kasvot käsiinsä epätoivosena, kaiken kokeilleena ja lähes kaiken antaneena, huomaa hän, kuinka vauva nauraa hänelle päin naamaa.

Hulinat.