maanantai 1. syyskuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 39 Epäreilu äitiys

Äiti on selkeästi yksi maailman ihanimmista sanoista. Se maistuu suussa hyvälle verrattuna esimerkiksi sanaan närästys.

Äitiys on puolestaan asia erikseen... Äitiyteen astuttua naisen elämään ponnahtaa kirjava määrä kaikenlaisia suorituspaineita, jotka leviävät rikkaruohojen tavoin lähipiiristä ja -ympäristöstä. Kaikkialta satelee kaatosaateen lailla kaikkitietäviä neuvoja ja äiti pumpataan täyteen naurettavan suuria odotuksia.

Ensinäkin äitien tapa kasvattaa jälkikasvuaan on toisten silmissä joko klitterimäistä keijupölyä tai ohimon verisuonia kiristävää jyskytystä. Jännä juttu, ettei ketään kiinnosta arvostella samassa taloudessa asuvaa ja samaa vanhemmuuden soppaa hämmentävää toista osapuolta - isiä. Ihan sama minkälainen mulkku on jättäny äidin ja pienen vauvan ilman apua ja tukea, äiti on silti suurennuslasin ja arvostelevien katseiden alla.

Jos äiti pukee lapsen hassusti toisin sanoen päin persettä; värit ei mätsää ja merkit logoineen ei loista oot paska! Mutta, kun isä pukee lapsen samalla lailla, paskaleima ei napsahdakkaan. Miksi näin? Lasta katotaan hymyillen ja isään luodaan hyväksyvä katse; ainakin hän yrittää. Miksi kukaan ei välitä, vaikka äitikin yrittää?

Isä saa kulkea vapaasti addun verkkareissa ja löysässä hupparissa. Miksi sitä ei suoda äidille? Eikö äidillä saa olla rentoa päivää? Miksi äiti kulahtaa heti, kun pierunkuorileggarit ja raitanen tunika jää vaatekaappiin koin kaveriks? Joka päivä ei anna vaivasenluut myötä niin paljoa, että jaksais edes vetää kiilakorot jalkaan ja lähteä tepsuttaan perse pystössä puistoon pienokaisten perään. Puman lenkkareissa on paljon mukavampi juosta karkailevaa taaperoa kiinni!

Miksi äitiys on muiden saman lajin edustajien keskuudessa pelkkää kyynelkaasusadetta ja miinaharavan pelaamista? Massasta poikkeava kotiäiti, joka on tekee asioita omalla tyylillään, uskaltaa kyseenalaista ääneen ja kulkee selvästi omia kinttupolkuja ei ole old school luuseri? Miksi äiti on toiselle äidille kuin perseen ammuttu hyeena?

Kuka on loppuun palaneen äidin vertaistuki? Onko ihme, että äidit väsyy? Paineet ja utopistiset odotukset kasvavat lapsen myötä. Myönnät ääneen väsähtäneesi hurjaan ja armottomaan tahtiin - sossu alkaa hengittämään niskaan. Korotat uppiniskaiselle lapselle ääntä kaupassa, joka vetää hyllyiltä tavaraa alas - sitten sossu vasta hengittääkin! Eihän nykyajan lapsille saa huutaa. Vittuilet väärälle äidille väärässä FBryhmässä tietämättäsi, sana lasu tulee silloin viimeistään tutuksi.

Neuvolassa on pakko hymyillä, ettei vitutus tai kooma paista läpi. Ne puolestaan lakkaa huohottamasta niskaan, kun kertoo antavansa Dtippoja, vaikka et tipan tippaa ole antanu pienelle niistä alkavien vatsanväänteiden jälkeen. Taas ollaan mikroskoopin alla. Pysyykö MarttiRebecca käyrillä, vai ollaanko tarkkailussa, kun paino ei nouse. Eikö äiti ruoki lastaan, kun kiloja ei kerry tai pituutta ei tule? Miksi lapsella on vielä tutti? Joko pottailu on käynnissä? Ai, miksei ole? Käyttekö muskarissa? Leikkikoulussa? Taidekerhossa? Vauvauinnissa? Viethän lasta ulos max 2h kerralla aamuin illoin? Ai katotaan telkkaria ja piirrettyjä? Syödään herkkuja keskellä viikkoa? Paska mutsi syöttää Valion jugurttia iltapalaksi!!! Eihän kukaan vastuuntuntoinen äiti-ihminen saastuta ja altista rakkaimpiaan sokerille ja lisäaineille. Ai on saanut karkkiakin? Kyllä nalli napsahtaa!

Roope Ankka valtio saksii huumoritta kämästä lapsilisää ja kodinhoitotuella pyyhkii paremmin perseen kuin Serlalla, mutta silti äidillä on oltava rahat taaperon kalliisiin merkkivaatteisiin, harrastuksiin, virikkeisiin ja luomuruokaan. Arjen superhero hoitaa lapsensa kotona siinä, missä toinen maanantain supermutsi lähtee tienaamaan ja heittää 10kk ikäisen vauvan päiväkotiin. Ja, kun mikään ei ole hyvä tämän päivän äitien armottomassa maailmassa! Miten päin meidän äitien tulisi olla, ettei jollakin olisi koko ajan jotain marisemista.


GIVE ME A FUCKING BREAK, WILL YOU?!?



sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tarkan "markan" ruokakori 6

Heipparallaa. 

Taas viikko on vierähtänyt ja on aika postata, mitä meiltä löytyi lautaselta. 
Alkuviikosta meillä oli tilanne iltasesta, että solttupoika ei ehtinyt syömään autonkorjausprojektinsa takia, joten mentiin Kikkaran kanssa kauppaan ihan kaksistaan ja ostettiin illan ruoka vain meille. 

Näin halvalla pärjättiin kalapuikkojen kanssa!!




Omatekoisen spagettibolognesen tein puolessa välissä viikkoa. Kyllästytti kaapissa tuijottava tomaattimurska, niin päätin tehdä spagetille kastikkeen itse. Luumutomaatit jauhelihan kanssa pannulle, loraus vettä, puolikas lihaliemikuutio ja ketsuppia. Toimi!




Rakastan perunasoselaatikkoa!! Parasta! Sen kanssa syötiin torstai-iltana uunivuoassa folion alla kypsyneitä vihanneksia. Kikkarahan tunnetusti laitto puolukkahilloa omaan annokseensa hih.




Tänään sunnuntaina syötiin aamupäivästä tukeva kalalounas, koska tiesin iltapäivän venyvän myöhälle iltaan, sillä ohjelmassa oli vaarin synttärit.
Voileipakakkua, täytekakkua ja pullaa. HUH! Kotiin päästiin vasta seitsemäksi. Tein vatsaa hellivän tukevamman iltaruuan/iltapalan. Meillä on muutenkin kerran viikossa puuropäivä (aamupuurojen lisäksi), joten tänäiltana koko perhe söi kiltisti maitoon keitettyä neljänviljanpuuroa puolukoilla. Kyytipojaksi oli viiden viljan leivästä tehtyjä herkkuleipiä. Kuvat on Kikkaran lautasesta ja leivästä.




Näin taas. Vatsat on täynnä ja pää raksuttaa jo ensiviikon ruokia.
Nyt hyvää yötä!

lauantai 30. elokuuta 2014

Makuuhuoneeseeen jotain uutta!

Meillä on makuuhuoneessa ollut tyhjä valkoinen piiiiiitkä seinä sänkyä vastapäätä, johon teki mieli laittaa jotain muutakin kuin valokuvakehys mun ja solttupojan alkuajan hempeilystä. Ei mitään vikaa sisänsä, mutta tuntui, että seinä kaipaisi jotain muutakin. Mietin sisustustarraa, mutta en tienny minkälaiseen puoleen olisin kääntynyt... Harmi ettei mulla ole näyttää seinästä kuvaa. Mutta kuvitelkaa mielessä valkotapettinen tyhjä seinä, jonka puolessa välissä on ovi.

Mietin useita valokuvakehyksiä, joista olisin koonnut eräänlaisen kollaasin... Mutta sitten ajattelin, ettei valokuvat pääsisi oikeuksiin makkarissa, koska harvemmin sinne kukaan ulkopuolinen menee ja hienot kuvat/idea jäisi pimentoon.

Solttupoika saikin sitten loistavan idean!! Meillä on vaatehuoneeseessa ollut iso peili, josta ei ole ollut hyötyä kenellääkkään, koska vaatehuone on täynnä kuin turusen pyssy. Ei todellakaan mikään walk in, vaikka sellaiseksi se on tehty.

Keväällä otettu kuva, toisesta vierailusta omassa kodissa

Joten peilit otettiin alas ja laitettiin makuuhuoneen valkoiselle seinälle. 
Koko huone ihan kuin kirkastui entisestään ja ulottuvuutta tuli uudella tavalla. Saatiin muutama jälkikin piiloon kivasti. Tykkään tosi paljon uudesta ilmeestä!


Tykkäättekö te?



Himahengaajan luukki =D


perjantai 29. elokuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 38 Copycat

Meillä jokaisellahan on varmasti sellanen jomottava "pain in the arse" - juttu. Vähän niinkuin varjo, joka tulee perässä koiranpennun tavoin. Ei kuitenkaan migreeni eikä niskajumitus mutta yhtä rasittava kuin ärtynyt pukama! Nimittäin kaveri, joka copypastaa jokaikisen asian, mitä tunnut keksiväsi.

Oli kyse blogipostauksista, uudesta kampauksesta, häiden teemasta, lapsien vaatetuksesta, opinnäytetyöstä, aamupalasta, telkkuohjelmasta, olkkarin verhoista, huulipunasta, vessapaperista ym ym ym tämä kaveri imee sua kuiviin kuin limainen iilimato.

Toisaalta, mitäpä haittaa siitä on, että kaveri ihailee sua niin paljon, että täytyy kopioida ihan kaikki? Tuskin mitään, mutta sappi kiehahtaa siinä vaiheessa, kun tämä kaveri esittää löytämäsi asiat hänen omina ideoinaan ylpeän äänekkäästi.

Musta on helvetin hauska huomata ettei tällaisilla ihmisillä ole omaa identiteettiä eikä elämää! Eletään elämää jonkun toisen kautta matkimalla joka pienikin liike. Häiritsevää! Voidaanko puhua enää normaaliudesta? Mä sanoisin, että ei voida! Luovuta, ennenkuin omat voimavarat uppoaa vitutuksen syövereihin! Et ole hänen kallonkutistaja ja eikä hän muuttumista haluava asiakkaasi. Tällainen henkilö haluaa elää kuin pieni melankolinen loinen symbioosissa ideoittesi kanssa ja ammentaa mielikuvituksetonta elämäniloa jo kertaalleen hehkutetuista asioista. Jos rohkenet dumppaamaan hänet, hän konttii jonkun toisen helmoihin, toiseen tukipuuhun.

Stalkkeri, kyylä, vakooja, ahdistelija. Tyyppi, joka kirjaimellisesti raiskaa ideasi! Mä en ottais tämän sortin kaveria imarteluna, vaan sairaana kauhuelokuvana! Ehkä joskus kauan aikaa sitten monet vannoutuneet BFF teinit pukeutuivat kuin täydelliset kloonit, mut se sentäs kuulu siihen ikään. Oltiin 15vee. Mikä selittää tämän päivän plagioinnin aikuisten äitien keskuudessa? Se, ettei lapsiarjen kiireessä ehdi ajatella omilla aivoilla?

Mulkosilmäiset alienit ja maanalaiset esihistorialliset örkit varastaa henkilöllisyyksiä samalla tavalla! Perheenäidin, sen ystävän ja toverin pitäisi kaiken järjen mukaan olla sivistyneempi! Ainahan sitä voi testata älykkyysosamäärää tyyliin; Lyöksä pääs seinään, jos mäkin?
 


torstai 28. elokuuta 2014

Mautonta Zara!

Iltapäiviä ihanat!

Uutinen tähtisestä raitapaidasta hypähti silmille läppärin avatessani. Nimittäin vaateketju Zarassa myytävä lasten paita on nostattanut suuria tunteita Ruotsissa. Homma räjähti käsiin sosiaalisessa mediassa, kun kuvia 0kk -3v ikäisille pienille tarkoitettuja paidan kuvia alkoi levitä.

Paita muistuttaa etten sanoisi ja sanonkin, identtisesti toisen maailmansodan aikaisten keskitysleirien vankien vaatteita. Mitä nyt raidat ovat toisin päin.... Nyt asiasta kiihtyneet äidit ja kuluttajat ovat uhanneet boikotoida koko ketjua asiasta. Zara on kuulema vetänyt paidan pois myynnistä ja Suomen markkinoille paita ei koskaan ehtinytkään. Paitaa on puolusteltu lännenteemana ja seriffin tähtenä.




Mun mielestä paita on mauton! Kuinka sivistymätön, vailla minkäänlaista järjenjuoksua vaatesuunnittelija on, jos ei tunnista maailman hirveintä kuosia ja vainottujen juutalaisten rintaan läntättyä tähteä? Musta tässä Zaran tempauksessa ei ole mitään huvittavaa tai viatonta!

Keskitysleiriltä pelastuneita on vielä elossa. Miten hirveetä tämä heille on, nähdä jotain näin kamalaa leikkivien ja eläväisten lasten päällä? Ja, mä en nyt ymmärrä, mitä tällä Zara ajaa takaa, koska natsistinen "suunta" on jo tapahtunut aikaisemminkin. Olkalaukkuja Hitlerin hakaristillä myytiin vuosia sitten. Tuli sama reaktio; oho, hups anteeksi.




Mitä Zara tällä haki? Oliko puhdas ja vilpitön virhe? Mainoskikka? Huomionhakua? Erottumista? Rohkeutta? Oli, mitä oli en henkilökohtaisesti pukisi Aaronille kyseistä paitaa päälle. Mulla nousee karvat pystöön ja kaikki, mikä vain viittaakin keskitysleiriin, saa mut voimaan pahoin!

Zaran slogan onkin, etteivät he halua tylsistyttää asiakkaitaan. Nähtävästi tylsistyttämisen sijaan shokeerata suoraan?


Mitä mieltä te olette paidasta ja kohusta?


maanantai 25. elokuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 37 Kirpparit

Mulla on ollut projekti -Kikkaran pienet vaatteet veks-. Niimpä lähin koluamaan naamakirjaa ja kattomaan, mitä sieltä löytyisi. Normaalikirppispöytää en edes ajatellut! Viikkovuokra puiselle pöydälle täällä on noin 25 euroa. Saa aika monta 0.50cent bodya ja sukkaparia myydä, että saa pöydän maksettua ettei se mene omasta kukkarosta Matin tyynyn alta. Ja onnistua tietenkin tienaamaan pikkusen extraakin.

Viime joulun aikaan meillä oli äitin kanssa pöytä ja se oli elämäni viimeisin pöytä! Pariin otteeseen päivässä oli käytävä ummehtuneen pahan hajuisessa hallissa siistimässä pöytää, koska se oli myllerretty ja kaivettu ylösalaisin. Kiinaan tuskin pääsi mun kirppispöydän läpi kaivamalla! Osa vaatteista myös "katosi" teille tietämättömille... Naapuripöydän ruttuinen kirppishaukka oli ostanut mun pöydästä vaatteita ja laittanu ne myyntiin omaansa useampaa euroa kalliimmalla hinnalla. Kyllä kasvo juonteikas sykkivä Jorma ottaan!

Mä päätin tällä kertää koittaa onneani naamakirjan kirppareilla. Halusin päästä eroon nettikirppisneitsyydestäni. Selasin aikani ja löysin mitä hain. Kaikki suurimmaksi osaksi suljettua sivuja. Lähetin liittymispyynnön ja odottelin. Odottelin ja aina vain odottelin... Siltä istumalta, en pystynyt lataamaan kuvan kuvaa millekkään kirpparille. Turhautti!

Vihdoin Reimatec kirppis lisäsi mut jengiin. Innoissani lataamaan kuvaa Lassien VKhaalarista, kunnes huomasin sivun säännöt. Tsiiiisus! Litania oli pitkä ja tylsä kuin Aleksis Kiven seitsemän veljestä!

Vaatekuvissa pitää olla käsinkirjoitettu, omalla nimellä ja päivämäärällä varustettu lappunen. Lapun päivämäärä pitää olla samalta kuukaudelta, kuin kuvan latauspäivä kansioon. Lapun uusiminen 2kk välein. Seinäkuvat kielletty! Kuvat omiin kansioihin. Blaa blaa blaa.

Jaa! Paperia??!! Mistä helvetistä mä nyt löydän paperia muuta kuin puhelinlaskun takaosan? Kikkaran vihot!!! Eikun kopaamaan kaappeja. Nappasin käteeni kirkkaan keltaisen ison vihon. Ääääh, joka sivulla oli "taidetta". Takasivu löyty tyhjänä. Repäsin sen irti ja se repeytyi puolesta välistä rumasti. Perse!! Sakset? Missä helevetis sakset on? Avasin laatikon, jossa oletin niiden olevan ja raivokkaan penkomisen jäljiltä alkoi verenpaine nousta. Perkeleen solttu, kun se ottaa tavaraa laatikoista eikä koskaan palauta niitä takas siille kuuluville paikoille! No, ei sitte. Olkoot.

Kynä. Missä kynä!!??!! Löyty! Monesko päivä tänään on? Ei perse! Puhelin kuollu - akku loppu. En näe päivämäärää. Ei ole allakkaa, ei päivänlehteä.... Avaan telkkarin ja koitan saada tekstitvn päälle. Mistä vitun napista? Kaukosäädin on pitkä kuin pesismaila ja nappeja on enemmän kuin syksyn vitamiinipurkissa. Osaako kukaan tänä päivänä käyttää enää edes tekstitvtä? Kukaan muu kuin pitkävetojen tarkistajat?! Nyt alkaa mannapuuro kiehumaan hellalle. Viimeistään siinä vaiheessa palaa puuro pohjaan, kun tajuan, että läppärin oikeessa alakulmassa on päivämäärä kellon alapuolella. Mä luovutan itteni kans! Ei ole helemee olla mä...

Saan puhelimen päälle. Virtaa on 3%:n verran. Otan kuvan haalarista, jonka päällä on repaleisen ruttuinen lappunen juhannuksen päivämäärällä, joka on kirjoitettu ruskealla tussilla. Nappaan kuvan ja kirjaudun naamakirjaan. Jaa! Miks helevetissä mä en saa ladattua kuvaa kansioon puhelimella? Miks mä en voi vaan ladata tätä kuvaa seinälle? Mä vedän henkeä ja lennän mielessäni paikkaan nimeltä happy place, jotta mä voin alkaa käsittelemään tyynen rauhallisena seuraavaa ongelmaa nimeltä; Missä on mun usbkaapeli?

Mä revin vähäisiä hiuksia päästä ja paiskoin joka ikisen sohvatyynyn lattialle. Miten tää voikin olla näin vaikeeta. Saan vihdoin kuvan koneelle, mielestäni ladattua oikeaan paikkaan ja sitten saan ensimmäisen viestin:  
Lindiz kuvat on ladattava niille tarkotettuihin kansioihin. Kuvasi on poistettu -yp



EI VITTU OLE TODELLISTA!




Mitenkäs maanantaiaamuna menikään?

Pieni postaus ennen hormonihirviötä, joka tulee riekkumaan teille iltasella. Me tosiaan jäätiin kotiin tänä aamuna Kikkaran kanssa, koska toinen niiskuttaa ja on tosi flunssanen. Neuvolantäti kirjoitti meille huomiseen asti sairaslomaa.

Niimpä tässä tulee kuvilla kerrottua miten meidän aamu oikein meni.


Peitot sohvalle aamupesujen jälkeen ja Top Gear päälle <3 Meidän lemppariohjelma!!


Leivottiin puolukka-valkosuklaamuffinsseja

Ja koemaisteltiin nam!

Mä leivoin vielä lounaalle porkkanateeleipiä



Äitin häärätessä keittiössä, olkkarissa oli syvä hiljasuus = epänormaalia. Yleensä sieltä kuuluu aina jonkinlaista pulputusta ja autoilla päristelyä. Tässä syy hiljaisuuteen:



Teekutsuja nähtävästi merenrannalla, kun simpukoita on kaikkialla =D

Aaah ruokaa!!! Reipas poika syömään, vaikka nenä onkin tukossa =)


Ruuan jälkeen sai vähän aikaa leikkiä ennen päikkäreitä ja tämä kaaos siivottiin yhdessä =D

Paljon parempi! Nyt on kiva aloittaa uuden leikit iltapäivällä =)


Nyt on mun pieni tauko! Tiskikone hurisee, pesukone pyörii. Kikkara nukkuu Nalle Puh huopansa alla. 


Näitä sitten välipalaksi!


Arvontamuistutus!!
Zalandolle tarjotaan lahjakorttia!!!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Tarkan "markan" ruokakori 5

Iltaa kaikille.

Jo viides ruokapostaus! Näitä on tosi mukava tehdä! Alkaa olla mulle yhtä mieluisaa kuin hormonihirviön päiväkirjat.

Ihanaa, kun mun ikuiset iltavuorot on vaihtunut aamuvuoroihin niin kokkaamisen ja ruuan suunnitteluun voi toisella tavalla panostaa. Uskokaa tai älkää, mutta mä myös kuunteleen meidän kaksvuotiasta hirmusyömäri Kikkaraa ruokatoiveissa. Alkuviikosta kysyinkin kaupassa, että mitä huomenna laitetaan laitetaan ruokaa ja Kikkara ampas pikkukärrynsä kanssa eteenpäin ja tuli pian takaisin leveän hymyn kanssa ja osoitti sormellaan porkkanalättyjä kärryssään.

Porkkanalätyillä siis aloitettiin viides tarkan "markan" ruokapostaus.



Keskellä viikkoa herkuteltiin näillä. Me ruvetaan pikkuhiljaa pääsemään kalan makuun. Ollaanhan me tässä puolisentoista vuotta jo harjoteltukkin.



Kananugettien sijaan kokeiltiin broilernugetteja.




Notkistin kanasuikaleiden kermapippurikastiketta kermalla niin saatiin perunoille samalla kastike.



Tässä oli taas tämän viikon nelikko. Ensiviikolla uuden kujeet!

Ja käykäähän osallistumassa Zalandon lahjakorttiarvontaan TÄÄLTÄ!!!

Mikä Venuu & ZalandoARVONTA

Heippa erilaisen postauksen merkeissä!

Muhun otettiin yhteyttä tuossa tovi sitten ja kysyttiin, jos haluaisin tehdä postauksen sivustosta Venuu.fi. En ollut koskaan sivustosta kuullutkaan, joten lähdin googlettelemaan asiaa tiedon nälkäisenä. Nyt kaikki juhlien, häiden, ristiäisten ym. suunnittelijat HOI!

Venuu osottautui tilan etsijälle täysin maksutomaksi sivustoksi, jonka avulla löytää tilan kuin tilan tapahtumalle. Eli kyseessä on tapahtumatilojen hakupalvelu. Venuu palveluiden tavoite on yksinkertainen: He haluavat helpottaa juuri sen oikean juhla-, sauna-, kokous- tai muun tapahtumatilan löytämistä. Heidän pyrkimyksenään on tuoda myös ne kaikkein jännittävimmät ja aiemmin kiven alla piilossa olleet tilavaihtoehdot kenen tahansa saataville.

Sivusto on mielestäni tyylikäs, selkeä ja helppo käyttää! Yllätyin, miten kattava ja jopa mukaansatempaava sivusto oli. Tajusin, että en ollut selaillut koskaan aikaisemmin vastaavanlaisella sivustolla ja kuinka kätevä idea on ollut!







Venuu.fi sai alkunsa keväällä 2013, kun kaksi opiskelijaa päätyivät kummastelemaan, miksi tapahtumaa varten tilan löytäminen tuntui niin vaikealta. Kömpelöiden ja surkeiden verkkosivujen selailun jälkeen he päättivät, että asialle oli tehtävä jotain.

" Ajatus tilojen yhtenäisestä hakupalvelusta alkoi hiljalleen kiteytyä, ja kesän Summer of Startups -kilpailuun osallistuminen potkustarttasi palvelutuotannon uudelle tasolle. Kilpailun aikana konseptin potentiaali realisoitui, ja Venuu julistettiin voittajaksi huikean rap-esityksen saattelemana kohti maailmanvalloitusta. Onnistunut lanseerauskampanja ja mediahuomiota herättänyt Cheek Soundboard olivat omiaan osoittamaan, että Venuun porukka tekee lujaa hommia, mutta aina pilke silmäkulmassa. Tämä näkyy toiminnassamme nyt ja tulevaisuudessa. Haluamme olla auttamassa ihmisiä järjestämään ikimuistoisia tapahtumia upeissa puitteissa. " - Sivusto kirjoittaa.


Mukana jutussa on myös arvonta teille hyvä lukijakunta. Kiitokseksi siitä, että luitte postauksen ja käytitte aikaanne, Venuu sponssaa lahjakortin Zalandolle. Huikeeta!! 





Osallistumissäännöt ovat seuraavat: Mukaan arvontaan pääset yhdellä arvalla -

 * Olemalla REKISTERÖITYNYT lukijani (ei anonyymiosallitumista) Nyt siis liittymään lukijoiksi!
* Käyt peukuttamassa Venuun Facebook sivua.

* Lisäarvan saat peukuttamalla blogin omaa Facebook sivua.



Arvonta alkaa nyt ja päättyy 24.8 ja päättyy ensi sunnuntaina 31.8


Arpaonnea Zalandolle ja toivottavasti Venuu -sivustosta tulee olemaan teille apua tapahtumia suunniteltaessa.


lauantai 23. elokuuta 2014

Da Capo leivonnaisia

Myöhäistä lauantai-iltaa! 
Ootteko te vielä hereillä? Ennen huomisen ruokapostausta halusin kirjotella meidän sadepäivästä ja leipomisista.

Viimepäivät on näyttänyt tältä


 ja iltapäivät on menny kotosalla. Ei siinä, tarhasta uupunut Kikkara on ollut jopa ihan mielissään rauhallisista loppupäivistä.

Tänään oli taas sadepäivä ja isin lähtiessä aamusesta töihin me lähdettiin kauppaan. Mukaan lähti suklaaherkut, joista loihdittiin hyvää iltapalalle.


Kikkara hoputtaa äitiä unohtamaan kuvaamisen ja antamaan niitä kananmunia =D



Da Capo - kakku

4 kananmunaa
2,5 dl hienoa sokeria
200 g pehmeää voita
1 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
1,5 dl vehnäjauhoa
2 dl perunajauhoa
6 kpl Da Capo -patukoita rouhittuna

- Mittaa kaikki aineet kulhoon samaan aikaan ja vatkaa noin 7min vatkaimmella.
- Voitele ja korppujauhota noin 2l kakkuvuoka.
- Paista 175 asteessa noin 50minuuttia (kunnes reunat irtoo vuoasta)


Mulla ei ollut ihan parin litran vuokaa, joten tehtiin ylimääräisestä taikinasta muffinssejakin.
Kuorrutin kakun ja muffinssit sulatetulla valkosuklaa - Da capo yhdistelmällä. 
Ihania tuli!




Taidan vielä hipsiä kakun luo ja täyttää teekuppi. Sitten ruokapostauksen pariin.

´Till next time peeps!