sunnuntai 30. elokuuta 2015

Taapero ratsastamaan!

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa! Tämä pätee monien asioiden tavoin myös ratsastukseen. Olin viimeisen päälle heppatyttö ala-asteelta yläasteelle. Ai, mistä tunnistaa hevoshullun? Minun hiuksiini/päähäni oli aikoinaan kirjaimellisesti painautunut ratsastuskypärän muoto, taskut olivat aina täynnä sokerin palasia. Repusta löytyi aina porkkana- ja omenapussit, ratsastussaappaat olivat ainoat kengät ja, vaikka miten hyvännäköinen poika oli ratsastustunnilla, huomasin aina vain hevoset.

Halusin "periyttää" tämän upean harrastuksen myös Kikkaraisellekin. Musta on hienoa, että pieni oppii olemaan tekemisissä eläinten kanssa jo pienestä pitäen ja oppii näin kunnioittamaan ja välittämään eläimistä. Esimerkiksi kotona oleva Biui-kissa on pojalle äärimmäisen rakas. 

Mun entisellä työkaverilla on upea talli kaupunkimme ulkopuolella ja sovitettiin aikataulut yhteen ja vietiin Kikkarainen ratsastamaan. Kikkara on ratsastanut aikaisemminkin mutta viime kerrasta oli aivan liian pitkä aika! Nyt päätettiin, että tästä tulee meidän perheelle uusi harrastus. Jospa minäkin kokeilen joku kaunis päivä hevosen selkään kiipeämistä ja herättelen ne muistot?

Porkkanapussin kanssa talliin









Ihana poni


Käytiin mukava "maastolenkki" ja pyörähdettiin kentälläkin ottamassa raviaskeleita. Mukava puolitituntinen päättyi Kikkaran viedessä ponin itse talliin. Pussillinen porkkanoita meni äkkiä parempiin suihin ja iloinen poika lähti hymyssä suin kotiin. "Oli kivaa ratsastaa ponilla." kuului useaan otteeseen koko viikonlopun ajan. Tätä ehdottomasti lisää!


Ollaanko teillä ratsastettu tai hevosteltu?

perjantai 28. elokuuta 2015

Kaksikielinen Kikkara puheterapeutilla

Kaksikielinen Kikkarainen pääsi neuvolan kautta puheterapeutille suomenkielen kehityksen kartoitukseen. Itse olin todella innoissani Kikkaralle tarjoutuneesta mahdollisuudesta! Kummatkin kielet - suomi ja englanti ovat kehittyneet todella tasaiseen tahtiin ja on ollut vaikea määritellä kumpikohan kielistä on ollut vahvempi. Kuukausi Skotlannissa teki ihmeitä englanninkielelle ja voin sanoa, että englanninkieli on tällä hetkellä vahvempi.

Meidän kaupungin puheterapia sijaitsi terveyskeskuksessa ja Kikkarainen oli innoissaan löytäessään uuden leikkinurkkauksen, jossa hän ei ollut vielä käynyt leikkimässä. Sitkeän korvatulehduskierteen takia päivystyksen, laboratorion ja terveyskeskuksen lelut olivat jo liian tuttuja. 


Puheterapeutin huone oli todella viihtyisä pieni huone käytävän päässä. Tuli lähinnä mieleen oman ala-asteen opettajien huone, jossa oli ripaus hyvällä maulla kuvaamataidonluokkaa. Ensimmäinen käynti aloitettiin Kikkaran taitojen ja vaikeuksien arvioinnilla. Kikkara leikki legoilla ja pikkuautoilla soltun kanssa ja ensimmäinen parituntinen meni kuuntelemalla Kikkaraisen juttelua ja minun vastailemalla puheterapeutin esittämiin kysymyksiin.

Kerroin, mitä itse olin huomannut, mihin kiinnittänyt huomiota ja mitkä asiat askarrutti mieltä. Kikkaralla on hirveän suuri sanavarasto niin suomeksi kuin englanniksikin ja ilmiömäinen muisti.  Mutta esimerkiksi suomenkielellä lauseiden muodostamisessa ja etenkin sanojen taivuttamisessa on vaikeuksia. Sanat eivät tahdokkaan löytyä kunnolla, kun pitäisi rakentaa lause. Tuntuu karulta sanoa näin, koska kyseessähän on vasta pieni kolmevuotias, joka opettelee kahta eri kieltä. Onko reilua vaatia nappisuoritusta ja täydellisyyttä? Ei minusta, mutta tahti ja vaatimustaso tuntuu olevan huiman korkealla. Toisaalta olen äärimmäisen kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja, jos puheen tukemisen tarvetta on, sitä Kikkara myös saa välittömästi.

Minua myös mietitytti voiko Kikkarainen olla englanninkielisessä päiväkodissa ihan esikouluun asti ja siirtyä sitten suomenkieliseen esikouluun ja ala-asteelle ongelmitta. Jotta puheterapeutti osaisi vastata tähän, hän ehdotti kahta tai kolmea käyntiä tälle syksylle, jotta hän tulee tutuiksi Kikkaran kanssa. Hän sanoi ettei Kikkaran tilanteella ollut tulipalokiire lainkaan eikä suomenkielessä ollut suuria vaikeuksia. Ottaen huomioon yksilöllisen kehityksen ja kaksi eri kieltä, me olimme hyvässä tilanteessa. 

Mitä Kikkara osaa? Numerot 1-12 suomeksi ja englanniksi. Samoin kaikki värit, kuviot, eläimet (villi- ja maatilaeläimet), ajoneuvot ja työkoneet - sehän on selvä. Ihailtavaa puheterapeutin mukaan oli Kikkaran nopea kielen vaihtaminen ja reagoiminen siihen. Äidille suomea ja isille englantia - ei vain mene vahingossakaan sekaisin. Englanninkieleksi tulee helposti yli viiden sanan lauseita. Ihan keskusteluihin asti, jossa Kikkarainen esimerkiksi pakkosyöttää isille iltapalalla pikkulättyjä maarittelemalla tätä maistamaan, kun ne ovat niin herkullisia. Daddy taste, they are good. Daddy would you like to have some jam daddy? Daddy eat your pancakes, you have to eat your evening snack! Isin dietti ei siis alkanut vielä eilen. Suomeksi ennätys on ollut kahdeksan sanan lause.  Kikkaralla on myös hauska -pas loppuinen villitys sanoille. Tänään polkiessani vesisateessa pyörällä tarhasta kotiin, nähtävästi liian hitaasti Kikkaran makuun, hän kehoitti - äiti poleppas. Kaikki tekeminen ollaan menty pas-muodoilla viimeisen viikon.

Puheterapeutti kertoi, että puheenkehityksen kartoitus tehdään 2 - 4.5 vuoden iässä. Siihen mennessä pitäisi osata kertoa oma nimi, tunnistaa kolme väriä (punainen, keltainen ja sininen) suoriutua tästä pikku tehtävästä alla olevassa kuvassa. Hän oli myös hyvillään, että Kikkara osaa kysymyssanat ja käyttää niitä oikein.

Puunappien värien kertominen ja kortin kuvan löytäminen isosta kuvasta - mikä apinalla on kädessä - kerro? Ja missä apina on pallon kanssa, näytä - sekä kortin värin osoittaman puunapin laittaminen saman kuvan viereen isossa kuvassa.

Kikkara ei tästä tosin suoriutunut! Hän katsoi hetken taulua ja hauskoja eläimiä. Nappasi korttipussukan puheterapeutilta, latasi muutaman kortin oikealle paikalle ja huokasi syvään "oooh come ooooooooon", läsäytti pussukan pöydälle ja katosi takavasemmalle. Puheterapeutti kysyi minulta syytä luovuttamiseen ja äidin villi veikkaus oli nälkä ja helppous. Uudet ajat sovitaan ensiviikolla, kun saan uuden työn työvuorolistat. Jänniä aikoja!



Onko teidän perheessä puheterapia tuttua?

 

torstai 27. elokuuta 2015

Uutta ilmettä lastenhuoneeseen

Mä olen niitä äitejä, jotka ei osaa sisustaa. Sitä ei ole edes vaikea myöntää. Vasta nyt oman asunnon myötä sisustusitikka on puraissut, valkonen on astunut kuvioihin ja olen saanut ensimmäistä kertaa toteuttaa itseäni oikein kunnolla. Mulla on aina ollut visioita. Kukkarolla myös. Koti on ollut viihtyisä mutta kaukana siitä, missä silmä lepää ja mieli rentoutuu.

Kikkaran huone on lastenhuone. Musta se on hyvä lähtökohta. Se on paikka, jonne on mukava mennä leikkimään. En sano etteikö design huoneissa voisi saada mielikuvituksellisia ja hauskoja leikkijä aikaiseksi, mutta mun mielestä lastenhuoneessa ei tarvisi näkyä äidin fetissi johonkin tiettyyn moderniin tyyliin.

Lastenhuone on mielestäni myös tosi haastava sisustaa! Kun on niitä leluja... Tila- ja säilytysratkaisuissa saa halkoa hiuksia ja treenata aivonystyröitä. Mutta tältä meillä näyttää Kikkaran huoneessa.

Uutta







Uudet Cars-aiheiset verhot saan huoneeseen heti, kun ompelijamamma ehtii Singerin ääreen. Huomenna kirjoittelen meidän vierailuista puheterapeutille. Pysykääs kuulolla!


MINI RODINI AW 2015 drop 2

Syksy tuo lisää Mini Rodinia sen faneille. Itsekkin löysin suosikkini - liila pingviinitakki on ihana!
Kurkkaa uutuudet ja Mini Rodinia myy Lasten Taikamaa ja Jeriika.




 

 Löytyikö suosikkeja?

tiistai 25. elokuuta 2015

Tärisen - sain töitä!!

Sain eilen aamusesta puhelinsoiton, jonka hylkäsin touhtuneena kiroten jopa ääneen puhelinmyyjät. Ne, kun tietävät koska on sopiva aika alkaa pommittamaan erilaisilla vakuutusasioilla, joihin kuluttaja ei kerta kaikkiaan voi sanoa ei karman pelossa. On helpompi jättää vastaamatta. Samasta numerosta soitettiin puolisen tuntia myöhemmin. Päätin vastata flunssaisen käheällä äänellä. Soittaja onnitteli minua iloisen pirteäksi. Minut oli valittu DNA asiakaspalvelijaksi. Se otti neljää pitkää työhaastattelua ja muutama pitkä viikko ennen kuin sain tietää työstä, johon hain melkeinpä huvin vuoksi, urheilun kannalta ja kepillä jäätä koittaen.

Nykyisessä työssäsi ei ole mitään vikaan. Minulla on huippu työkaverit, joustava työaika, kohtuu palkka viiteen tuntiin päivässä nähden ja, mitä ihanin pomo - oma äiti. Menin DNA:n haastatteluihinkin ihan mielenkiinnon pohjalta. Vastasin kysymyksiin periaatteessa, mitä sylki suuhun toi. Sellanenhan minä olen. Minun kehitettäviä ja huonoja puolia kysyttiin ja vastasin välittömästi räväkkyys, suorapuheisuus ja tempparamentti. Jotenkin toivoin jollain sairaalloisen säälittävällä tavalla, että  se töksäytys olisi karsinut minut jatkosta. Mutta siitäpä tykättiin. Pidettiin arvossa rehellisyyttä ja kykyä tunnistaa omat heikkoudet, jotka jossain tilanteissa tosin ovat vahvuuksiakin ja sain plussapisteitä.

Eilisestä asti, kun julkaisin blogin Facebook sivuille uutisen, minua on onniteltu. Iso kiitos teille kaikille! Olen tavattoman iloinen ja innoissani uudesta työstä, varsinkin tämän päivän Suomessa, jossa vakituisia ja kokopäivävirkoja ei kunnolla tahdo löytyä. Mutta tiedättekös... samaan aikaan minua pelottaa, hirvittää, ahdistaa ja kuristaa kurkkua! Menetän kaikki kahdeksassa vuodessa tutuiksi tulleet työkaverit... Ne yhteiset tauot, kahvihetket ja ilot suruineen, joita ollemme jakaneet mopin varren takaa. Meillä on helvetin hyvä tiimi! Se on ollut yksi syy, miksi olen myös jaksanut melkein kymmenen vuotta tehdä niinkin paskaa työtä kuin siivous. Ja mamma, joka aina on pitänyt huolen, että töitä on ollut..










Perjantaina lähden viimeisen kerran työpaikalleni, jossa olen ollut yli kolme vuotta. Haikeeta sekin, vaikka hiuksia on joutunut halkomaankin aina silloin tällöin. Mun viisituntiset päivät muuttuvat kuudesta yhdeksään tuntiin luureissa palvellen suomeksi ja englanniksi DNAlle soittavia kysymysmerkkejä. Joudun olemaan Kikkaraisesta erossa vielä kauemmin!!!! Joustavuus saa ihan toisenlaisen ulottuvuuden ja työaika on pelotteluiden mukaan minuttiaikataulua. Jännittää, että opinko uuden työn? Tykätäänkö minusta tai tykkäänkö minä työstä....?

Hyppy tuntemattomaan ei tällä hetkellä tunnu luontevalta. Olen sen verran tapoihin pinttinyt, että tuttu ja turvallinen on mieleen. Uuden työn vastaanottaminen on varmasti ollut yksi vaikemmista päätöksistä... Mutta... otin työn vastaan ja käyn kurkkaamaassa, mikä nurkan takana odottaa!

Huh! 

Kiitos työkaverit & mamma




sunnuntai 23. elokuuta 2015

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA: Kohu liikennemerkeistä

Media uutisoi viikonloppuna, että arvon liikennevirasto haluaa vähentää Suomen katukuvan liikennemerkkien henkilöhahmojen maskuliinisuutta. Hahmoista halutaan tehdä sukupuolineutraaleja ettei kukaan vahingossakaan tule imaisemaan päärynöitä otsalohkoonsa asti ja tule lokeroiduksi. Rakkaassa naapurivaltiossamme on käytetty jo tovin hame päällä kulkevaa hahmoa, mutta se ei kuulema riitä ilmaisemaan, että kyseessä on nainen, koska sukupuolineutraalin ajatusmaailman mukaan mieskin voi käyttää hametta. Eräs (Lähde)

Minkälainen henkilöhahmo on sukupuolineutraali? Voi perse mä sanon! Tähänkö on nyt oikeasti tultu? Koskas autonrenkaiden valmistajat laitetaan vastuuseen sitten rasismista? Renkaathan on mustia! Entäs biljardi? Miten käy pallojen värien ja voittaako enää valkoisella pallolla? Kun Suomi haluaa olla niin pollea edelläkävijä sukupuolineutraaliudesta suvaitsevaisuuteen niin kutsutaanko black jack - peliä  tulevaisuudessa rainbow Nikitaksi?

Missä helvetin vaiheessa joku on päätellyt, että suojatien saa ylittää vain musta mies, koska liikennemerkin hahmo on musta, ja lihava sopraanoko ajokoiransa kanssa esimerkiksi joutaa tien ylittää jostain muualta? Ja kuinka ihmeessä tämä joku, joka näin on pähkäillyt ei ole pystynyt ylittämään tietä lainkaan ja pahoittanut niin kovin mielensä? Naurattaako teitäkin? Onko tielaitoksella tosiaan liikaa työntekijöitä vai onko Suomen autoilijoiden turvallisuus ja tiet niin hyvässä kunnossa, että muihin seikkoihin ei tarvitse puuttua?

Eikö mene jo liian pitkälle koko sukupuolineutraalisuus? Tiehallinnon on paree myös vaihdattaa kuoppia tiessä - merkki, ettei se vain loukkaa feministejä! Helvetin kukkahatut ovat päässeet vääriin tehtäviin!

Se maksaa ja naurattaa!




Ps. Ja kyllä minä mieleni niin pahoitan, jos äitipoika- liikennemerkin lasta ei saa kikkarapäisenä!


Molo Kids AW 15 !!

Nyt, kun kesä tuntuu kuitenkin näyttäytyvän paikka paikoin on hiukan hassua alkaa puhumaan toppavaatteista ja tulevasta talvesta MUTTA kurkatkaapas silti Molon talvea! Molo Kids talvimallisto on nimittäin tullut myyntiin! Mukana on uusia kuoseja sekä vanhoja kestosuosikkeja. Jokaiselle jotakin. Yksivärisistä mun ehdoton lemppari on keltainen Quince. Värikkäistä Rainbow ja Ice surf.

Kaikkia postauksessa esiintyviä Molon vaatteita myy ihana Jeriika! Käykääs tutustumassa valikoimaan. Ja muistattehan, että kanta-asiakkaat saavat yli 100€ ostoksesta 15€ lahjakortin!















Löysittekö te suosikkeja? 
Entä iskeekö esimerkiksi uusi kaksivärinen Quice?