tiistai 21. kesäkuuta 2016

Hulina vauva

Tällä hetkellä tuntuu olevan kaikenlaista 'härdelliä' liikenteessä. On nettikirppareiden villiksiä, cittarin euron päiviä ja armotonta kauppojen aletykitystä. Meidän vauvallapa on hulinat.

Jep, missään ei ole hyvä olla. Mitä enemmän äitiä voi työllistää aamu-ilta-yövuorojatkumon lisäksi, sen parempi. Ähistään ja puhistaan. Nahistaan ja tuhistaan. Vuorotellen käydään läpi kuuma ja kylmä, märkä vaippa ja kakkavaippa. Milloin ei haluta makoilla, milloin ei istua sitterissä. Milloin vatsallaan olo ärsyttää, milloin ei haluta tulla kannetuksi kuin vauva. Milloin on röykä hukassa tai inhottavana ilmakuplana masussa. Paras varmasti on valkoisena, valuvana äidin olkapäällä.

Kaiken tämän juoksutuksen jälkeen päätetään haluta tissiä mutta, kun tissille päästään, sille huudetaan, ärjytään ja irvistellään potkien ja nyrkeillä husien. 

Ja, kun äiti nyhtää harmaita hiuksia päästään itkien ja nauraen samaan aikaan ja päätyy hautaamaan kasvot käsiinsä epätoivosena, kaiken kokeilleena ja lähes kaiken antaneena, huomaa hän, kuinka vauva nauraa hänelle päin naamaa.

Hulinat.




sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kesäinen riesa - lapsen allergia

Kesä ihanaa! EIKU. 

Kikkara aloitti keväällä nuhamaisen oireilun, joka pitkittyi ja äitiy. Päädyin lopulta tilamaan lääkäriajan kurkku- ja nenäspesialistilta yksityiseltä puolelta, koska kotikonsteista ja nuhasuihkeista ei ollut apua. Pelkäsin nenän polyyppeja, koska yksi ja sama sierain myös vuoti verta aika ajoin. Kaikki oli onneksi  kunnossa. Nenä oli ärtynyt ja limakalvot turvonneet. Lääkäri kirjoitti limakalvoja hoitavaa Mar plus 5% nenäsuihkettä ja lähetti kotiin. Allergiasta ei tässä vaiheessa vielä puhuttu, vaikka kysyin sen mahdollisuutta. Lääkäri laittoi nenän tilan helmikuussa sairastetun influenssan jälkitautien piikkiin. 

Parinkaan viikon jälkeen uudesta nenäsuihkeesta ei ollut mitään apua. Tukkoiset ja itkuiset yöt jatkuivat. Uutta lääkäriaikaa jouduin tilamaan siinä vaiheessa, kun Kikkaran oireet levisivät silmiin. Olin varma, että kyse oli allergiasta! Silmät olivat punaiset, jopa hieman verestävät, kuivat, turvonneet ja kutisevat. Meidän yöt oli kamalia! Tässä sivussa hoidettiin vielä molempien korvien tulehdusta antibiootein.

Silmäoireisiin meille kirjoitettiin Aerius nimistä, suun kautta otettavaa lääkettä. Oireet paranivat, mutta nenän paha tukkoisuus jatkui. Kaikki mahdolliset kotikonstit nenän aukisaamiseksi oli kokeiltu. Makuuhuone on lähes pölytön, petivaatteet puhtaat, patjat imuroitu, huone tuuletettu, nukkuma-asentoa kohotettu tyynyillä, ilmankosteus hyvä (ihanteellinen huoneen ilmankosteus nenälle 40-60%) mutta nenä pysyy sitkeästi tukossa. Solttu jopa osti ilmaa puhdistavan laitteen, joka hurruttaa makuuhuoneessa puhdistaen ilmaa bakteereista ja pölystä. Nenä pysyi silti tukossa.

Kunnes löydettiin valoa tunnelin päähän. Synnytysosastan lääkäri, joka kotiutti mut ja vauvan oli myös lasten allergiaspesialisti ja kertoi työskentelevänsä samalla yksityisellä vastaanotolla, jolla oltiin allergiaoireiden takia käytykkin. Hän uusi Kikkaran reseptit ja kirjoitti uuden nenäsuihkeen. Glinor -suihke alkoi auttamaan ja öistä tuli taas rauhallisia. Nenä pysyi hienosti auki ja verenvuotoa ei ole ollut. Kikkara sai jälleen nukuttua.


Sitten jostain kumman syystä allergiaoireet äitiyvät niin pahoiksi, että päädyin viemään Kikkaran ensiapuun eräs ilta puoli kymmenen aikoihin. Hän hengitti todella raskaasti, ei jaksanut puhua lausetta loppuun ilman hengästymistä, hengitys vinkui ja yskä oli kuivan hakkaavaa. Spiiraan jouduttiin ja kotiin päästiin, kun vuorokausi vaihtui. Seuraavana päivänä mentiin takaisin spesialistille ja nyt meillä on tämän näköinen setti.



Julkaisin tämän kuvan blogin Fbsivuilla ja mua alettiin varoittelemaan Montelukast lääkkeestä, joka kirjoitettiin yskään. Tunnen itseni tyhmäksi, koska en kysellyt lääkäriltä lääkkeestä mitään. Oon niin väsynyt ja epätoivoinen tilanteeseen ja huolissaan Kikkaran voinnista, että otin sokeasti vastaan kaikki kyseenalaistamatta. Kunnes muut kertoivat minulle kokemuksistaan ja lääkkeen sivuoireista. Sivuoireet oli pelottavia. " Käytöksen ja mielialan muutokset (poikkeavat unet kuten painajaiset, aistiharhat, unissakävely, ärtyisyys, ahdistuneisuus, levottomuus, kiihtyneisyys ja aggressiivinen käyttäytyminen tai vihamielisyys, vapina, masennus, itsemurha-ajatukset ja itsetuhoinen käyttäytyminen" Lähde.

Kahden päivän jälkeen Kikkaralla oli vatsa kipeä ja toisena yönä hän heräsi itkien, että hämähäkit kävelevät hänen jaloissaan. Liekö sattumaa vai jo sivuoireita? Joka tapauksessa; Soltun ja mun äidin kanssa juteltuani ja kuullessani muilta lääkkeestä, päätin olla antamatta enää kyseistä lääkettä... En tiedä teinkö virheen ja en ole lääkäri mutta en uskalla jatkaa lääkkeen kanssa kuultuani ja luettuani siitä. Spiira auttoi vinkuvaan yskään ja Kikkara voi paljon paremmin. Flixotide ja Ventoline ovat tuttuja ja niillä jatketaan. Pelottavasta Montelukastista olen yhteydessä lääkäriin ensiviikolla.


Viimeiset kaksi päivää vettä on tullut taivaan täydeltä. Olen nauttinut! Siitepöly on valunut keltoisena norona viemäriverkostoihin ja ikkunoita on voinut pitää huoletta auki. Onneksi mennään kovaa vauhtia kohti ihanaa syksyä!




Kärsiikö teidän pienet siitepölyallergiasta?

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Voititko sinä valkoisen kirjahyllyn & blogin kohtalosta

Heippa pitkästä aikaa! Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun viimeksi pääsin kirjoittelemaan. Vauvakin on tänään kuukauden vanha! Sain viikata 56cm vaatteet jo toisaalle, kun meidän pieni kasvaa huimaa vauhtia.

Sähköpostiin ja blogin Facebooksivun postilaatikkoon on tullut kyselyitä blogin jatkosta ja tulevaisuudesta. Suoraan sanottuna en ole edes ajatellut kirjoittamista tai postausaiheita viimeiseen kuukauteen. Uuden arjen opetteleminen on ottanut osansa. Tiedän, että ymmärrätte. Joten ainakin tällä hetkellä blogi viettää äitiyslomaa vauvakuplassa. Palaan aktiivisiin kirjoitushommiin, kun koen, että koneella istuminen ei ole keneltäkään pois ja väsymys palautuu siihen normitasolle koomafiiliksen sijaan.

Mitäs sitten kuuluu:

Vauvalle?
Vauva kasvaa reippaasti. Jo kahden viikon ikäisenä hän oli saavuttanut syntymäpainonsa. Hän on myös aikamoinen tissitakiainen - viihtyy tissillä pitkiäkin aikoja, ihan vain haaveillenkin. Olen siis jalallinen tutti. Se vaikeuttaa etenkin aamuja, jolloin oon lasten kanssa kahdestaan. Vauva vaatii tissiä maidon jälkeen tutiksi ja 'tyynyksi', johon saa tuhnuttaa, painaa poskea ja lopulta nukahtaa. Muualle hän ei suostu asettumaan kuin mun syliin. Vauvan mielestä isi on pop silloin, kun hän kävelee ympäri asuntoa sylissä pitäen. Siihen voi ehkä nukahtaa. Meillä onkin seuraavaksi tuttiprojekti. Pienelle on löydettävä tutti, jonka hän kelpuuttaisi. Paria tuttimallia ollaan jo kokeiltu mutta ne lentää suusta ulos kuin ohjus protestimurinan saattelemana.



Masuvaivoja meinasi myös olla tuossa reilu viikko sitten. Meillä oli muutama itkuinen päivä öineen. Sainkin Facebookin puolella upeita vinkkejä mahaongelmien hoitoon - kiitos teille! Jätin kahvin lähes kokonaan - aamukuppi on tosin saatava! Samoin hiilihappojuomat ja tietenkin ne päivänselvät mahanpuruja aiheuttavat ruoat. Lisäsin myös Cuplatonin määrää ja, johan alkoi ilma päästä pois masusta. Kaikista eniten syytän kyllä omia paloletkujani, joista maito lentää kaaressa ulos. Vaikka pumppaisin pahimmat 'paineet' pois ennen imetystä, joutuu pieni siltikin aikamoisen taistelun geissiirien kanssa käymään. Ilmaa pääsee väkisikin masuun.

Päivittäin saan onneksi vauvan kanssa enemmän hymyjä ja pientä jokeltelua sekä pitkiä päikkäreitä kuin itkua ja valvottamista.

Kikkaralle?
Reipas isoveli on ottanut uuden tulokkaan vastaan todella hyvin. Hän on edelleen reipas, nauravainen, iloinen, hassu ja energinen poika. Tietenkin on päiviä, että Kikkaraa kiukuttaa ja kesän tuoma sitkeän ilkikurinen allergia kiusaa spagettiraivareihin asti mutta hänelle on järjestetty päivittäin spesiaalihetkiä äidin ja isin kanssa. Mummu ja vaari on auttanut paljon ja Kikkarainen on saanut laatuaikaa myös heidänkin kanssa.



Kikkara on lähtenyt päiväkotiin mielellään ja kertoo haluavansa mennä sinne, kun kysyn seuraavan päivän suunnitelmista. Minusta se on hienoa! Aamupäivän aikana saan näppärästi vauvan unille, tehtyä kotitöitä ja laitettua illan ruuan valmiiksi. Yhteisten päiväunien jälkeen aikaa jää ainoastaan Kikkaralle leikkeihin ja yhdessäoloon, vauvan ollessa tyytyväisenä meidän jomman kumman sylissä.

Kikkaraa on alkanut kiinnostamaan värittäminen. Poika viihtyy värikynien ja värityskirjojen kanssa pitkiäkin aikoja. Kaikenlaiset puuhakirjat on myös kivoja ja harjoitellaankin nyt laskemista viivojen yhdistämisen muodossa. Kovasti Kikkara puhuu Skotlantiin lomalle lähdöstä - tekee pienen mieli vissiin isoon lelukauppaan?

Parisuhteelle?

Niin mikä? Ja se oli? Kyllä me koitetaan muistaa toisemmekin... oikeesti! Soltusta on ollu apu kaikessa. Vähän jännitti, kuinka uusi arki kuormittaa mun työtaakkaa mutta nepä puolittui kertaheitolla ja iltaisin saan teekupin sohvalle ja jalkahierontaakin, jos oikein onnistaa.

Nukkumisjärjestelyissä voisi olla parantamisen varaa. Solttu nukkuu sohvalla. Kun huomattiin ettei vauva asetu muuhun kuin mun viereen, päätettiin, että vauvan huudattamisen sijaan, joka pitäisi koko perheen hereillä yöt omassa sängyssään, mennään nyt näin. Mun toisella puolella nukkuu allergiasta kärsivä Kikkara, joka taistelee tukkoisen nenän kanssa lähes joka yö. Kirjoitan tästä lisää seuraavaksi. Soltun on kuitenkin jaksettava joka aamu kuudeksi töihin, joten en lytännyt hänen sohvalla nukkumis'uhrautumistaan'. Kyllä me ehditään vielä kyhnyttää toistemme kyljissä. Vauva syö kerran yössä ja nukkuu sitten levollisen tyytyväisesti aamuun asti. Tällä järjestelyllä koko perhe nukkuu hyvät yöunet. Näin me mentiin Kikkarankin ollessa vauva ja koko perheen jaksaminen suoraan sanottuna kukoisti.

Kuulumisien jälkeen sitten arvonnan voittajaan. Upean valkoisen kirjahyllyn voitti:



Tiia-Askeleita perheenä. 

Onneks olkoon! Olen sinuun yhteydessä.



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Pahimpia ovat päivät kun...

Heippa tyypit! Teinpä jotain niinkin radikaalia, että päätin istahtaa sohvalle kahvikupin kanssa vauvan nukkuessa ja Kikkaran ollessa reippaana päiväkodissa sen sijaan, että olisin alkanut siivoamaan Hulk-ukkelin aiheuttamia tuhoja pojan huoneessa. Johan alkoi olla arkisen päivityksen aika! 

Pakko ihmetellä ääneen, kuinka ihmeessä te äidit löydätte raon koneella istumiseen, joilla on useampi lapsi?! Välistä tuntuu, että kaksi käsiparia ei riitä pienen talouden pyörittämiseen, kun kumpikin lapsi vaatii hanakasti jotain. Siihen päälle, kun lisää pyykit pesukoneessa, jotka odottavat ripustamista, hellalla kiehuvat perunat ja tuhannen kerran lattialle kipattu legolaatikko, niin soppa on valmis. Uni tulee takuuvarmasti poikien nukahdettua ja tietokoneelle ei jää edes ajatusta. Huh!

Kahden lapsen äidin arki (<--- hui, onko toi sanahirviö yhdyssana??) on kaikesta huolimatta ollut helppoa. Mukavaa, että tähän kaikkeen sai niin sanotun pehmeän laskun, jotta me kaikki päästään jyvälle. Pojat nukkuvat samaan aikaan päiväunet ja nukahtavat iltaunille yhdessä. Vauva herää kerran yössä syömään ja nukkuu sen jälkeen aamun tunneille asti. Ei itke, ei vaivaa. Kikkara on ollut reipas, auttavainen ja todella kiinnostunut vauvasta. Solttu on ollut auttavainen ja todella iso apu kotitöissä, vaikka niin kovasti on allerginen niille.




Mutta sitten, on päiviä, että äidin itku on lähellä...

Pahimpia ovat päivät, kun vauvan masu vaivaa ja pieni ei asetu muualle kuin syliin. Silloin on selvää, että Kikkarainen oireilee keksien äidin päänvaivaksi esimerkiksi sohvaan tai omaan jalkaansa piirtämisen tusseilla, saippualla sotkemisen kylppärissä tai sitten vain huuto-orkesterin järjestämisen juuri, kun vauva on nukahtanut.

Pahimpia ovat päivät, kun vauvan syötöt venyvät pitkiksi ja Kikkarainen päätyy kävelemään yksikseen ympäri asuntoa, kun mielenkiinto muovailuvahaan tai värityskirjaan kuivuu kasaan. Pakostakin tulee itku imetyksen keskellä makuuhuoneessa ja itseinho omaa riittämättömyyttä kohtaan!

Pahimpia ovat päivät, kun molemmat pojat päättävät kakata samaan aikaan.

Pahimpia ovat päivät, kun vauva ei nukukkaan aamulla pitkään on hereillä aamupala-aikaan. Parit puurokattilat on palanut pohjaan vauvan vaatiessa maitoa.

Pahimpia ovat päivät, kun Kikkara on vallan mahdoton. Kun mikään ei uppoa ja mikään ei kiinnosta. Kun korvat ovat naapurin lapsella ja ainoa vastaus, minkä poika antaa on ilkikurinen, märkä illistys.

Pahimpia on päivät, kun omat tissit on heti aamusta asti keskisormi pystyssä. Vaikka kuinka imetän ja pumppaan, paidat ovat kokoajan märkinä ja paloletkut vuotaa.

Pahimpia ovat päivät, kun meidän sängyn petivaatteet on useaan kertaan pississä. Vauva on äärettömän nopea ja äidin kulahtaneet refleksit ei aina ehdi mukaan. Vaikka kuinka suojaan, aina jostain falskaa....


Mutta onneksi näitä tällaisia päiviä ei ole montaa kahteen viikkoon mahtunut. Enemmistö päivistä koostuu kivoista hetkistä, pitkistä yöunista ja leppoisista päikkäreistä. Yhteistä aikaa Kikkaralle on onneksi löytynyt. Kikkara on myös reippaillut päiväkotiin nyt kolmena aamuna. Soltun ollessa sairaslomalla työtapaturman takia (pari tikkiä kädessä) ollaan yhdessä siivottu kotona, järjestelty tavaroita ja tehty paljon asioita valmiiksi iltaa varten. Ollaan oltu todella toimiva tiimi!

Kunnon eväillä jaksaa =D

Illan viimeinen kupponen - a.k.a kalorit talteen =D

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kikkaran hemmottelupäivä

Kännykkäpostauksen merkeissä moikka kaikille. Täällä meidän pikkukaupungissa järjestetään tänä viikonloppuna kaksipäiväiset lastenjuhlat jäähallissa. Ohjelmassa on pomppulinnoja, junarata, karuselli, poniratsastusta, ilmapalloja ja hattaraa. Päätettiin heti, että suunnataan sinne aamupalan jälkeen ja hemmotellaan Kikkaraista, kun on ottanut isovelin roolin hienosti vastaan.








Upea päivä takana!! Kikkara viihtyi ja hauskaa oli.
Minäkin pääsin leikkimään pomppulinnoihin ja päästämään sisäisen lapsen valloilleen heh. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ♡

tiistai 17. toukokuuta 2016

Ihana vauva - hän on täällä!

Heippa täältä vaaleansinisestä vauvakuplasta. Kirjoittelen kuulumisia puhelimella, joten pahoittelut jo etukäteen.

Niin vain saatiin ihanakamala raskaus päätökseen, kun vauva päätti tulla maailmaan kahden päivän yliajalla keskiviikkoaamuna 11.5 klo.07.23.


Synnytys oli nopea! Kokonaìsuudessaan neljä tuntia ja ponnistusvaihe kolme minuuttia, johon mahtui kolme ponnistusta. Solttu oli uskomaton tuki ja kesti hyvin mun pelottavan pimeän puolen. Tästä koitoksesta selvittiin kunnialla, vaikka mentiinkin ilman kivunlievitystä alusta loppuun. Kirjoittelen lisää synnytyskertomuksessa myöhemmin.


Kikkarainen on ottanut uuden tulokkaan hyvin vastaan. On kiinnostunut ja auttavainen. Solttu auttaa huippuhienosti kotitöissä ja pitää huolen, että Kikkarainen saa huomiota, kun joudun olemaan vauvan kanssa. Mummu, mun äiti on ollut suurena apua! Taas tuli todistettua, että kyllä ne äidit vain pyörittää tätä kaikkea! Mamma olet korvaamaton!


Suurimpia itkupotkuraivareita on saanut itse äiti. Oma riittämättömyyden tunne ja Kikkaran ikävä saa jopa voimaan pahoin! Isin tärkeyden rooli on nyt jo korostunut - mikä on upea asia mutta siinä sivussa mä olen jäänyt taka-alalle. Ilmassa on pientä katkeruutta ja mielenosoitusta äitiä kohtaan.

Päiviin on onneks mahtunut niitä kahdenkeskisiä laatuaikoja isin tehdessä tuttavuutta vauvan kanssa. Hot wheels autot on parkkeerattu väreittäin, muovailuvahalla on taiteiltu ja iltasaduista pidetty kiinni. Päiviin on myös mahtunu hetkiä, että olen kaapannut Kikkaraisen syliin ja kertonut, miten paljon häntä rakastan ja muistuttanut, että on äitin kulta.


Jos vauvasta pitäisi sanoa yksi asia, valitsen sanan haaveilija. Ei hän jaksa itkeä. Nälän voi ilmaista omaa pikku nyrkkiä jyrsimällä ja hamuamalla. Nälkäisenä tosin tätä vauvaa ei kannata ottaa syliin olkapäälle, koska ensimmäisenä vauva kirjaimellisesti syö naaman hamuamalla! Rinnalle, kun pääsee, hän nappaa kiinni raivoisasti mutta häntä pitää kuitenkin vähän ajan kuluttua herätellä jatkamaan syömistä. Imetykset kestävät herra vauvan haaveillessa parikin tuntia.


Imetys on lähtenyt hyvin käytiin! Maitoa riittää ja vauva haaveilee rinnalla todella useaan kertaan päivässä. Kikkara onkin nimittänyt vauvan 'tissihirviöksi'.

Paras paikka nukkua on poski paljasta rintaa vasten. Siitäkö äiti karkaa on vauva takuuvarmasti hereillä. Yksin ei tykätä olla lainkaan - ei sängyssä eikä sitterissä. Onneksi täällä sylejä riittää.

Me jatketaan uuteen arkeen sopeutumista ja opettelua. Kiitän lämpimästi onnentoivotuksista, joita blogin Facebook ja insta on täynnä.



Palataan taas kuulumisten merkeissä!


maanantai 9. toukokuuta 2016

Uusi, ihana lastenhuone + ARVONTA!!

Oman kodin myötä Kikkara sai oman huoneen. En koskaan ole ollut mikään maailman paras sisustusexpertti eikä mulla vain yksinkertaisesti ole ollut silmää sille viimesen päälle olevalle sisustukselle, josta itse pidän. Saati sitten rahaa toteuttaa omaa makua! En koe, että meidän koti olisi moderni ja trendikäs mutta ei se mitään. Meidän koti on kodikas. Pääasia on, että kotonamme viihdytään.

Kikkaran huone on aina ollut pikkuisen haasteellinen, koska alkuun meillä ei ollut mitään ideaa, mikä poikaa alkaisi kiinnostamaan ja, miten toteuttaa se sisustuksessa. Sekä lelujen myötä kaikenlaiset säilytysratkaisut mietitytti. Joten tässä ensimmäisessä kuvassa oli lastenhuoneen lähtökohta. Huoneesta löytyi vähän kaikkea.


Huone koki pikkuisen make overin siinä vaiheessa, kun Disneyn autot alkoivat näyttelemään todella suurta mielenkiintoa pojan elämässä.


Visioni Kikkaran huoneen sistuksesta alkoi käydä toteen, kun sain yhteistyön mahdollisuuden Jollyroomin kanssa. On ollut todella mukavaa laittaa pojan huonetta ja nähdä selkeä parannus. Huone on yhtenäisemmän näköinen ja selkeämpi linja hahmottuu hyvin, mitä huoneelta haen. Myös Kikkarainen otti osaa huoneensa remonttiin innokkaasti.


Valkoiseksi maalattu hyllykkö


Sain valita Alice & Fox sarjasta Kikkaralle pari kivaa ja niin tarpeeseen tulevaa säilytysratkaisua. Kaikista eniten säilytystilaa antoi tämä todella tyylikäs valkoinen arkku! Voisin kutsua tätä jopa arjen pelastajaksi! Arkku toimii käytännöllisenä säilytyslaatikkona leluille. Sinne on piilotettu pehmojen lisäksi hurjat työkoneet, rekat ja traktorit. Kikkara tykkää istuskella ja lukea arkun päällä, kun sen kansi on laskettuna alhaalle ja sen päällä on myös kiva ajella autoilla ja muodostaa autoille parkkipaikkoja.




Toinen säilytysratkaisusta oli valkoinen kirjahylly, josta Kikkara löytää näppärästi suosikkikirjansa. Hyllyssä on neljä pehmeästä kankaasta valmistettua lokeroa, jotka suojaavat kirjoja naarmuuntumiselta ja rispaantumiselta. Tämä kirjahylly on todella ihana yksityiskohta meidän lastenhuoneeseen! Kirjat on helppo napata käyttöön ja ne tulee jopa palautetuksi paikoilleen nyt paljon helpommin.


´


Huonetta koristaa säilytysratkaisujen lisäksi ihana tiipii-teltta, jonka klikkasin ostoskoriin must have fiiliksellä. Kikkara on vallan ihastunut uuteen telttaansa, jonne voi kömpiä ison nallen kainaloon iltapalan jälkeen lueskelemaan kirjoja ja rauhoittumaan äidin haaveilessa vielä kahvikuppinsa kanssa. Teltta on vahvaa canvas materiaalia ja valitsin väriksi sinivalkoisen kuvioinnin. 




Meidän pienimies on aivan innoissaan uudesta huoneesta ja on esitellyt sitä ylpeänä kaikille vieraille. Tämä oli huippumahtava arjen piristysruiske niin äidille kuin pojallekkin! Kiitos Jollyroom!

 Ja nyt arvon lukijat mulla on ilo ja kunnia arpoa yhdelle teistä Alice & Foxin upea kirjahylly!


Osallistua voit tähän huikeaan arvontaan olemalla rekisteröitynyt lukijani tai liittymällä sellaiseksi "liity tähän sivustoon" palkista.


Arvonta alkaa nyt 9.5 maanantaina ja päättyy 15.5 sunnuntaina.

Huiman paljon onnea arvontaan!



Yhteistyössä