torstai 24. huhtikuuta 2014

Loppu!

Joutuu lukee nykyään todella monen blogin etusivulla. Mietinkin, että mitähän on sattunu vai onko tätä vain ilmassa? Tänään aamupäivällä olen kommentoinut jo kahteen seuraamaani blogiin ja toivotellut  harmikseni hyvät jatkot.

Mä olen aikas räiskyvä ja avoin persoon niinkuin olette varmasti huomanneet ja kirjoitankin hyvin avoimesti meidän pienen perheen arjesta. Kyllä mä silti yksityisyyttäkin mietin! Paljon tapahtuu meidänkin perheessä neljän seinän sisällä, josta en puhu, kirjoita tai kuvaa. Mä tiedostin somen  tuoman negatiivisemmankin puolen julkisen blogin myötä ja roskapostin osaan naureskellen siirtää suoraan roskikseen. Sitähän varten se roskis meillä kaikilla on.




Mä olen kuiteskin saanut elämäni aikana niin paljon paskaa, että jonkun anonyymin keljuilu ei tunnu missään. Mä en koe, että keskustelupalstoilla paskanjauhaminen menisi koskaan niin pahaksi, että se saisi mut kyynelehtimään ja sulkemaan blogini. Miten täysin tuntemattoman ihmisen sanat voi edes sattuttaa?

Se, että mun lasta haukutaan ja pilkataan.... joo-o kyllähän se saa suupielet painumaan alaspäin eikä se kivalta tunnu, mutta tarkemmin ajateltuna... Mitä sitten? Eikö tuon sortin ihmiset osoita ainoastaan oman vajaavaisuutensa? He kokevat, että koska blogi on julkinen ja avoin, he saavat etuoikeutetusti ilkeillä ja käydä läpi vaikka bloggarin koko perheen jos sikseen.

Kiusaajalla on aina ullakon ainoa lamppu rikki! Kiusaaja on yhtä tavallinen kuin meidän etupihan voikukka. Se loistaa hetken ja sitten tulee syksy ja siivoaa sen pois. Pointti on, että ei ne jaksa, jos ne ei saa vettä myllyyn!

Mä en koskaan halunnut alkaa kirjoittamaan pintaliitoblogia, koska mä en itse saa niiden lukemisesta mitään irti. Musta on reilua teitä lukijoitakin kohtaan, että pystytään samaistumaan ja te opitte tuntemaan mua ja toisinpäin. Jos mulla olisi kasa luurankoja kaapissa ja hirveesti salattavaa, tuskin olisin Bloggeriin edes koskenut.

Musta olisi väärin teitä kohtaa, jos te näkisitte mun blogia ainoastaan avaimenreiän kokoisesta perspektiivistä. Ei paljoa aukenis...

Entäs sitten nämä säälittävät kuvankaapparit ja feikkiprofiilien luojat, jotka esittelevät bloggarien lapsiaan ominaan? Really? Sitähän ne haluaa, että siihen reagoidaan ja saadaan viides maailmansota aikaan. Mites kävis, jos kukaan ei noteerais. Sairas ihminenhän noin tekee.

Oon monesti ihmitellyt ihmisten reagointia näihin kiusaamisjuttuihin. No, okei mä tein perjantaikevennykset anonyymien kiusanteosta ja sit me naurettiin yhdessä. Tapa tämäkin... (Löytyy blogin haulla. )
Jos joku haluaa nähdä sen sairaalloisen vaivan ja luoda feikin fbsivun ja pitää kikkaraa omanaan täältä varastettujen kuvien perusteella niin siitä vain. Ei voi muuta kuin nauraa! Ei, en ole välinpitämätön asiaa kohtaan. Yritän vain selittää, että en millään jaksaisi lähteä mukaan tuollaiseen sirkukseen, joka on pantu pystöön vain ja ainoastaan sen takia, että joku mun tuttu onnistuu löytämään sen ja sana tuodaan mulle ja sitten pamahtaa. Koska näinhän se kuvio menee ja siihen ne kiusaajat tähtäät. Naurettavaa! En koskaan lähtis mukaan! Sen ajan mikä netissä tappeleminen veisi uhkailujineen, käytän mielummin viemällä Kikkaran puistoon.

Enkä myöskään koe, että olisin järkyttänyt Aaronin yksityisyyttä lataamalla Pääsiäiskuvia hiekkaleikeistä tänne teille ja kertomalla, miten mummolassa syötiin lättyjä kaksin käsin. Mua ei pelota eikä askarruta yhtään, että meistä tiedetään. Se, että on julkinen blogi ei tarkoita etteikö omaan lapseen ja perheeseen voi silti keskittyä. Pääpainohan on siellä perheessä. Itse teen tätä silloin kun Kikkara nukkuu.

Vai onko tässäkin taas jonkinlaisesta äitien pätemisestä kyse, että suljetaan blogit, kun ollaan pari tuntia sitten tyyliin tajuttu, että ollaankin somessa aika avoimesti ja tulee hirmu tarve suojella kaikkia. Ja syyllistetään ja pelotellaan aika rumasti niitä, jotka blogeja pitää edelleen. Pitääkö paskamutsi lapsistaan kuvia blogissa ja kertoo avoimesti edellisestä riidasta miehensä kanssa?

Aina on kiusattu. Se ei kato paikkaa, ainoastaan ajan. Jos turhaan alkaa miettimiä kiusaamista ja ilkeitä sanoja niin pian ei uskalla mennä omaa postilaatikkoaan kauemmas.

Mietin vielä, että kauanko sitä voi olla aito, jos haluaa silti pitää kiinni yksityisyydestä?


Mitä mieltä te olette yksityisyydestä blogeissa. Oletteko te täällä omana itsenänne vai anonyyminä? Missä teidän mielestä kulkee raja se maaginen yksityisyyden raja?

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

YllätysTupariSynttäriBileet

... Jotka järjestin lauantaille (19.4) mun iki-ihanalle pikkuveljelle tämän selän takana. Salaa, ovelasti ja ihan silläkin uhalla, että saan synttärikakusta naamaan.

Veli tarvitsi piristysruiskeen arkeen ja pakkohan sitä oli kaivaa se synttäripoika esiin ison T-paidan alta keinolla millä hyvänsä. Ketkä tekeekään sen parhaiten kuin lähimmät ystävät ja perhe! Kokoonnuttiin porukalla veljen oven taakse lauantaialkuillasta herkkujen ja lahjojen kanssa. Soitettiin ovikelloa ja ...

Surrrrrprise!!!! Avaa ovi!!
Aivan äimänä, täysin yllättynyt heh=D

Veli laittoi kivan kaksionsa remonttiin jokunen aika sitten. Uusi kirjaimmellisesti kaikki maalipintaa myöten etsien samalla omaa tyyliään, joka oli hukkunu hyväntekeväisyys krääsän alle. Senpä takia juhlittiin onnistuneesta myös tupareitakin.



The wall


Kaikkein pienimmätkin oli mukana juhlissa. Kikkaran lempipaikka oli keittiössä tarjoilujen parissa. Äitin poika heh! Sielläpä se äitikin naali herkkuja.

Kikkaran synttäriLook
 PikkuEmma (siskontyttö)
Herkut
Kakunkorkkaaja
Kahvia koneeseen =D

Täs vähän otin kakkuja =D
Sisko =DDD
Minä&veli / Siskon&äitin kans/ Minä&sisko <3




Operaatio: pelastakaa Kikkaran sohvan alle ajettu paloauto  =DD

Lahjojen lahja =DD
Kun kaikista pienemmät juhlijat ja heidän äitinsä toivottivat pojille hyviä illan jatkoja, kakut ja kahvikupposet muuttuivat hieman erilaisiin syötäviin ja juotaviin ;)

Vielä jäi iltapalaakin =D

Maha täynnä on hyvä hymyillä =D


Bileet oli menestys. Pikkuveli a.k.a M3RQuR vanheni vuodella meidän muiden joukossa. Vanhuus ei tule yksin. 30v on lähempänä kuin 20v. Shocking!!! Mutta onneks eletyt vuodet on vain numeroita, joten veli voi lopettaa ryppyjen laskemisen!

Viikkoa myöhemmin pilkka osui omaan nilkkaan ja synttärivieraat kokoontuivat mun oven taakse!!!! Näistä yllätyspirskeistä lisää loppuviikosta!!


maanantai 21. huhtikuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 20 Paljon onnea mä!!

Tänään on se päivä, jota mun äiti muistelee niinkuin jokainen äiti muistelee oman lapsensa syntymää ja minä.... nooh... saan uuden ilkikurisen rypyn silmäkulmaani ja yhden kynttilän lisää kakkuuni.

Vielä vähän aikaa sitten mä en tuntenut itseäni vanhaksi. Vastahan mä bailasin ystävien kanssa 25-vuotissynttäreitä?! Muistan tanssineeni 50 Centin In Da Clubia sydämeni kyllyydestä ja uskonut olevani kaupungin ainoan yökerhon seksikkäin bitch. Senkin kappaleen julkaisusta on JO yli 10 vuotta!!! Sitten meni 30 rikki ja nyt pari vuotta räsähti keski-iänkriisin päälle. Aika lentää, rientää ja kiitää. Mun ainokainen on jo 2!!! Se tietää myös, että olen vanhentunut sen kaksi vuotta. Kääk!

Vastahan mä itkin vuolaasti suolaisia kyyneleitä, kun Leonardo Diaprio vajosi merensyvyyksiin kelluvalta jäälautalta. Siitäkin on jo 16 vuotta sitten!! En voi uskoa, että Titanic tuli ulos 1997!!!
Muistan myös laulaneeni korkealta ja kovaa Apulannan Ilonaa ja Juustopäitä. Sekin oli -90 alussa!! What?! Eiks se ollutkaan viime kesänä? Mä taidan olla vanha, kun jääkaapissa on tänäpäivänä enemmän ruokaa kuin siideriä. Mä taidan olla ikäloppu, kun -kaks kertaa yössä- tarkoittaa vessakeikkoja...

Mä myös muistan rakastaneeni Raider patukoita ja nauttineen Frisco-limpparia. VHS-kasetteja on tullut kuvakelattua kielloista huolimatta ja pilattua useampi kappale...Cokis-, Spirte- ja Fantajojot oli hittejä ala-asteella. Siitäkin on 20vuotta!!!! Ja kaikki nämä ovat hävinneet hiljalleen.... Oldschool u see...


Musta tuntuu, että olen joutunut antiikin ja futurismin pahamaineiselle törmäyskurssille. Ennen vanhaan sitä pääsi kettärästi ylös lattialta, nyt kauhean kolinan, jumiutumisen ja puutumisen kanssa. Reaktiot takoivat ennen huippusekuntiaikoja, nyt avaan astiakaapin ja kolautan siihen pääni tietoisesti. Ennen ei tarvinut pelätä hiusten harmaantumista, nyt joutuu siirtelemään jakausta viikottain...

Pitääköhän tässä alkaa miettimään varteenotettavia omaishoitajiakin? Opetella käyttämään Tenaa ja ottaa yliannostus ylihinnoiteltusta ryppyvoiteesta... Syömään hainrustouutteita kolottaviin niveliin ja popsimaan irttareiden sijaan vireyttä antavia vitamiineja!!?? Totuus tekee kipeää... Sweet 16 oli tänään tasan 16vuotta sitten. Kamalan masentavan pelottavaa hahaaa!!

Kaikesta huolimatta!! Paljon onnea minä. Jos, sitä nyt vähän kakkua tänään?






Ps. Vielä ehtii käydä osallistumsssa blogin synttäripostauksen lahjakorttiarvontaan. Klik klik tänne!!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Viikonloppu kuvakollaasina 5

Huomenta ihanaiset. Teksti lähti aikaisemmin julkaisuun, koska Kikkara kävi koneella koodaamassa heh, joten oli pakko ottaa postaus takaisin.

Kiitos kaikille lämpimistä ja tsemppaavista samoista! Oon lukenu soltulle joka ikisen kommentin.

Pitkäperjantai ja lauantaikin oli ja meni. Kumma miten pitkäperjantai tuntuu joka vuosi niin uskomattomalta pitkältä päivältä!! Sateen takia päästiin ulkoilemaan vasta illansuussa. Kikkaran serkkutyttö kävi leikkimässä aamulla ja piristämässä ihan aamupäivään asti. Eilen poikettiin kaupassa täyttämässä Kindervarastoja, ulkoiltiin ja alkuillasta juhlittiin mun järjestämiä pikkuveljen yllätyssynttärituparibileitä. Postausta tulossa siitä!!

Ajattelin postata meidän viimeviikonlopun kuvakollaasit. Tein ne aikoja sitten valmiiksi, joten olisi ollut harmi olla käyttämättä niitä.... Joten:

Perjantai

Meidän sateinen perjantai oli tällainen
#1 - Aamun leikit, kun sateeseen ei haluttu mennä
#2 - Apinankin pitää syödä
#3 -  Erilainen kerrostaloa hih
#4 - Sairasloma oli lusittu ja työlaukku aloitti flirttailunsa
#5 - Tämän iltapäivän pelastaja ja kourallinen irtokarkkia mukaan
#6 - Perjantaipullo Cokis <3



Lauantai

#1 -  Aamuinen puistoilu
#2 - Hiekkaleikit
#3 - Pääsiäsistä
#4 - Iltapäivän keittiöleikit ulkona
#5 - Alkuillan puistoLook. Sisko ja pikku Emma oli tulossa meille
#6 - Serkukset puistossa



Sunnuntai

#1 - Pakkaamista. Joka nurkka ja komero on tämäm näköinen... huoh..
#2 - Siivottiin takapiha
#3 - Viime vuonna istutettuja tulppaaneja <3


Pääsiäinen jatkukoon =) Huomenna hormonihirviö toivottelee mulle hyviä synttäreitä ;) Olkaan kuulolla!

Muksaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pelkoa ja huolta sairaalassa

Aikaisin tiistaiaamuna sain soltulta tekstiviestin, että nyt ei kaikki ole kunnossa. Hänen kasvonsa olivat alkaneet puutumaan ja puutuminen oli edennyt käsivarteen...



Soitin paniikissa ensiapuun. Paniikissa senkin takia, että kolmisen vuotta siihen näihin aikoihin istuin soltun sairaalasängyn laidalla ja hoivasin pohkeen veritulpasta kärsivää potilasta. Sen seurauksena päälle jäi elinikuinen verenohennuslääkitys. Paniikissa myös sen takia, että soltun oireet ei kuulunut pikkujuttuihin!

Meidät käskettiin ensiapuun välittömästi. Pakkasin tärisevin käsin Kikkaran hoitolaukkuun kaikki tarvittavat, jotta poika pärjää vaarin kanssa vaikka päivän, jos sikseen on.

Solttu tuli kotiin. Hänen koko oikea puolensa roikkui voimattomana ja oikea puoli kasvoista oli turta. Kikkaralle iso suukko poskelle ja sairaalaan. Solttua alettiin hoitamaan välittömästi halvauspotilaana.


Useita eri lääkäreitä hyppäsi huoneessa hätääntyneen oloisina. Tehtiin refleksitestejä, otettiin verikokeita ja kytkettiin useaan monitooriin kiinni. Sydänfilmi rullasi, verenpainemittari surisi ja monitorit piippasivat.

Välillä refleksit menivät oikealta puolelta todella heikoiksi ja voimattomuus sai vallan... Istua nyyhkytin huomaamattomasti ensiapuhuoneen nurkassa. Yritin silti esittää urheaa ja olla tomerana mukana auttamassa. Purin huulta, jotta pala kurkussa olisi hävinnyt.

Sitten solttu vietiin juoksujalkaa pään röntgenkuvaukseen. Minä juoksin perässä. Mulla oli muutama minuutti aikaa soitella ja kysellä Kikkaran kuulumisia sekä kertoa väliaikatietoja sairaalasta sillä välin kuin kuvia otettiin.

Onneksi röngtenkuvissa ei ollut mitään poikkeavaa! Luojan kiitos!!! Mutta, koska voimattomuus ja puutuminen jatkui yhä, solttu joutui jäämään neurologian osastolle tarkkailuun ja odottamaan seuraavan päivän aivojen varjoainekuvausta.

Siinä olikin tekeminen, että sain soltun jäämään sairaalaan ja uppiniskaisen sotilaan ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Myöhään iltapäivällä astelin raskain askelin ulos sairaalasta itkien. Huoli oli kova! Päänsärky oli uskomaton! Kipu jyskytti ja hakkasi kivenmurikan lailla.

Kotona oli tyhjää. Aina, kun tuuli kolisteli etupihalla Kikkara huudahti daddy! En tiennyt, miten päin olla.... Levottomuus ja huoli järsi sisintä. Onneksi vaari oli luvannut viedä meidät iltaruuan jälkeen takaisin sairaalaan, jotta sain vietyä tietokoneen ja puhelimen laturin toiselle.

Sairaalassa Kikkara arasteli solttua. Olin pyytänyt isiä piilottaa pahimmat piuhat ja tippaletkut peiton alle... Kikkara kurkki isiä mun selän takaa... Viimein rohkaistui ja istuikin pitkän tovin isin sylissä katsellen Late Lammasta puhelimesta. Iltavierailu oli nopeasti ohi. Inhotti jättää solttu.... Loppuilta ja pitkälle yöhön meni koneella kameroiden välityksellä. Oltiin ainakin yhdessä.

Seuraavan päivän varjoainekuvaus oli normaali, samoin verikoetulokset. Onneksi!! Koska lääkärit eivät osaa selittää puutumista ja voimattomuutta soltulla on heti pyhien jälkeen vielä magneettikuvaus. Eilen iltapäivällä solttu pääsikin sitten kotiin Pääsiäisen viettoon.

Huh, miten kamalalla tavalla meidän Pääsiäinen alkoi! Olkaa ihmiset pienistä kiitollisia! Koskaan ei tiedä mitä voi sattua ja miten lopullista kaikki voi hetkessä olla. Meidän pieni perhe on taas yhdessä <3

Rakkauden täyteistä pitkää perjantaita kaikille!


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Paljon onnea Tutipuu & Arvonta

Vuosi sitten näihin aikoihin mulla oli edessäni tyhjä, valkoinen sivu. Ei lukijoita, ei kommentteja. En uskaltanut edes haaveilla olevani tässä tilanteessa, jossa nyt olen tänään.

Siitä tyhjästä ja valkoisesta sivusta muovautui hiljalleen mun näköiseni. Tutipuu alkoi tuntua paikalta, jonka ääreen oli kiva palata yhä uudelleen ja uudelleen. Tästä tuli niin se mun juttu!

Paljon on mahtunut yhteen vuoteen! Olen tutustunut aivan loistaviin äitibloggareihin, saanut tukea, neuvoja, kannustusta ja olkapäätä aina, kun oon tarvinnut. Mä lähdin alun perin kirjoittamaan itselleni, nyt kirjotan ja kerron asioista teille. Musta on ihana tietää, että joku on aina lukemassa!

Ja voitte uskoa, että mulla on tänäpäivänä aivan mahtavat lukijat, joista en voi kiittää tarpeeksi. Te teette bloggauksesta huippua! Tämän hetkinen bloggaus on just sitä, mitä kuvittelinkin tämän olevan!! Kiitos siis, että olette pysyneet mukana!

Tänään siis juhlitaan blogin synttäreitä ja teidän kaikki on kutsuttu paikalle! Virtuaalikuplivat siis kaikille!!

Onnea 1v. Tutipuu <3

Sen kunniaksi ja kiitoksena teille lukijoille arvotaan 30€ lahjakortti ihanaan Lasten taikamaahan.

"Tuotevalikoimassa on paljon iloisia, värikkäitä ja "lapsellisia" vaatteita, monenlaisia ihanuuksia."

Arvonnan säännöt:

1 arvan - saat tykkäämällä Lasten taikamaan Facebook -sivustosta

2 arpaa - saat olemalla rekisteröitynyt (omaat siis Blogger-tunnukset) lukijani tai liityt lukijaksi

3 arpaa - saat tykkäämällä Tutipuun Facebook- sivusta


Ilmoitathan kommentissa monellako arvalla osallistut arvontaan ja muista liittää sähköpostiosoitteesi mukaan.

Arvonta päättyy 22.4 klo. 15.00 ja Kikkara toimii "onnettarena" jällen kerran!



ARPAONNEA!!!


Yhteistyössä:


Onnellinen bloggari heh =D

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Operaatio äiti

Yksi mun lempiblogeista ja ehdottomasti lempi bloggaaja. Aneten blogi oli niiden ensimmäisten blogien joukossa, jota oon seurannu oman blogihistorian alusta asti.

Tykkään ihan hirmu paljon!! Life, bullshit ja baby powder. Kumpa olisin ite keksinyt jotain yhtä hyvää! Musta toi on just sitä, mitä mun elämä tällä hetkellä on heh.

Parasta blogissa on vaatepostaukset ja just se, että vaikka vaatteita on ihanan paljon, Anetelle kelpaa kaikenlaiset lastenvaatteet. Ei ole pelkästään pintaliitoa ja merkkielvistelyä.

Tykkään Aneten avautumispostauksista, josta tulee esille hänen herkkyys ja hyväsydämisyys. Vuodenpäivät ollaan tunnettu näin netin välityksellä ja täytyy sanoa ettei ole kuin pelkkää hyvää sanottavana koko ihmisestä. 

Pieni pellavapäinen poikakin on ihana! Herttainen mietiskelijä, jolla on söpösti sukat makkaralla. Tykkään pienestäkin niin hirmuisesti. On ollut ihana seurata pienen miehen kasvua ja seikkailua muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta reippaaksi taaperoksi.

Harmikseen Anette on ollut meidän kaveruuden alusta asti tosi ikävän kiusaamiskarusellin kyydissä. Muistan mistä kaikki alkoi ja kuka/ketkä sen aloitti ja kuka/ketkä sitä jatkaa edelleen.

Nyt on tapahtunut jotain kauheeta, koska Anette on hävinnyt kuin tuhka tuulee. Saan maileja melkeinpä päivittäin jossa kysellään olenko kuullut hänestä.

Mä en voi muuta sanoa niille, jotka tätä paskaa edelleen jatkaa ja, jotka on tämän saanut aikaan, et hävetkää! Te saatanan aivottomat ÄITI-IHMISET siellä helevetin äityleissä! Pohjamudat oikein vauhdissa eiks je? Saatte olla ylpeitä teoistanne ja puheistanne. Meitä erottaa yksi ainoa juttu tosin. Te olette kiusaajia ja me ei.

Anette, voi kun sä voisit olla välittämättä tästä kaikesta.... Meitä on kuiteskin enemmän kuin kiusaajia, jotka välittää susta ihan oikeesti! Täällä on monta, jolla on ikävä sua!

Mä muistan miten sä lähetit mulle tämän ihanan kommentin, kun mä olin maassa:


Toi kommentti todisti, että sulla on sydän paikallaan! Anette mä välitän susta paljon!! Sä oot mulle tosiystävä! Sä oot ihana, herttanen, kiltti ja just sellanen, mitä jokainen tarvii!

Sä sen sanoit: Älä välitä urpoista!!
Mä toivon, että sä luet tämän....  ja, että tää hymyilyttää... edes vähän...

Mulla on ikävä sua!!

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 20 Virvon varvon

Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks....

Lakatkoon tää loppuunkulunut selkä jomottamasta ja lantio paukkumasta. Pysykööt ilmavaivat kurissa, pissa karkaamasta (tai ainakin Tenassa) ja sammakot suusta tulematta. Muuttukoon elämänkatsomus mustavalkoisesta värillisemmäksi. Ehkäpä nuo uhmaiänkin tuomat rypyt otsalta siliäisi ja mustat pussit silmien alta katoaisi? Jospa se ryhtikin suoristuisi? Pysähtyköön ruhon rupsahtaminen ja selluliitin hyllyäminen. Tulkoon aikaiset aamutkin hitaammin...

Mitä muuta keväiset varvut voisi tuoda mukanaan? Ehkä onnea, positiivisuutta, vähemmän kyynisyyttä. Seikkailuhalua ja leikkimielisyyttä vähemmän pessimistisyyttä. Terveyttä ja hyvää mieltä, huomattavasti vähemmän stressiä! Rahakaan ei olisi pahitteeksi.

Hypätköön jokainen viemäriin tippunut hiuskiehkura takaisin päähäni ja olkoon jokainen mustapää pusketta läpi! Täyttyköön imetyksen pilaamat lurppaiset roiskeläpät taas nuoruuden innostuksesta ja tasaantukoon hormonien aiheuttama hurrikaani pään sisällä.

Lentäköön pesemätön pyykki pesukoneeseen neljäänkymppiin ja nostakoon Pääsiäisen voima miehen  perseen ylös sohvalta ripustamaan pyykin narulle. Pesköön tiskiharja likaiset tiskit ja kuljettakoon imuri itse itseään.

Virvon varvon rakkaudella.  Jep jep.... Kai se on toivottava jotain rakkaudellekkin ettei homma mene siihen, että ensin virvotaan ja varvotaan niin perkeleesti ja sitten ihmetellään pyhien jälkeen, että minkäläisen noita-akan vierestä aamulla herätään ja lopuksi joutuu paskat housussa jännäämään minkälaisen yllätyksen muna onnistuu kyhäämään!!

Joten virvon rakkaudelle. Roimahtakoon lasten väsyttämä arki uudestaan ja leiskukoon lempi makkarissa. Kukkikoon hellien sanojen runosuoni ja avautukoon pääsy lämpimään syliin useammin.

Ja mä uskon Pääsiäisen nimeen... Kaiken tämän epätoivoisen virposen ja varpomisen jälkeen, että oon tiedostamatta ihan loppuun asti, sairastanut pahamaineista lintuinfluenssaa jo ennenkuin se edes rantautui Aasian maalta meille tänne Suomeen.

Tiputanssia on tullut vedettyä kädet räpsytellen jo vuosia!! Harakkana kuolaan kaiken kiiltävän perään!! Munien päälläkin on tullut istuttua useinkin ja joka toinen tunti tunnen itteni tosi pöllöksi. Aamuisin peilistä takaisin tuijottaa petolinnun perse ja etelän lämpöön tekee mieli aina, kun mittari tippuu lähelle pakkaslukemia. Varpaatkin on aikamoiset räpylät, mua on helppo kusettaa, koska mut saa helposti jyvälle, mä otan nokkiini aika useesti mutta oon myös selvinnyt asioista omin nokkineni, oon kananlihalla iltaisin, mulla on loistava kyky munata itteni, tykkään kukkua yömyöhään blogin parissa ja käet menee taskuun väkisinkin....  Pakkohan tämän on ollu lintulenssua!!!!



Virvon varvon läppärillä: Hyvää Pääsiäisen odotusta kaikille!


  

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Suussa sulavat Snickers muffinssit

Niinkin tuttu ilmiö kuin makeannälkä iski niinkin osuvaan aikaan kun lauantai-iltana... Päätettiin siis alkaa Kikkaran kanssa leipomaan.


 ~ SnickersMuffinssit ála Lindiz ~

3 munaa
2½ dl sokeria
150g voita
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl vanilijasokeria
3rkl kaakaojauhetta
3 dl maitoa
2-3 Snickers patukkaa

- Vatkaa muna ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi
- Lisää joukkoon sulatettu rasva
- Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahdon sekaan vuorotellen maidon kanssa
- Lisää paloiteltu Snickers
- 200C
- Noin 15min
- Uunin keskitaso



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kohti Pääsiäistä & !! blogiYllätys!!!

Me Kikkaran kanssa ollaan otettu pieni varaslähtö Pääsiäiseen jo parisen päivää sitten. 








 



Ollaan herkuteltu suklaamunilla ja mun on tehnyt mieli mämmiä vanilijakastikkeella jo viikkoja!! Kummaa, koska ennen en voinut sietää mämmiä. Pääsiäisen kohokohta mämmille oli se yksi lusikallinen ja that´s it. Nyt tuntuu, että kuola valuu, kun kävelen pienen mämmipurkin ohi kaupassa. Kai se musta mönjä on sieltä pyhien ajaksi kotiutettava!?!

Pian ilmestyy pikkunoidat ovien taakse ja Kööpelivuoren noita saa jälleen villin luutansa takapuolen alle. Parasta Pääsiäisessä on kuitenkin ihanan pitkä viikonloppu. Mun synttäritkin osuvat sopivasti vielä pääsiäismaanantaille. 

Ensiviikolle jää pajunkissojen kiskittely ja oksien koristelu. Pääsiäisherkkujen ostaminen, pikkuveljelle mun järjestämät synttärituparibileet sekä tämä 
yllätys:




1-vuotissynttäreiden kunniaksi on luvassa megapostaus keskiviikkona ja yhteistyökumppanin avulla toteuttu synttäriarvonta jeij!!! En malta odottaa!!!

Nyt mukavan aurinkoista lauantaita kaikille ja Lapsimessuille menijät, pitkäkää hauskaa!!