torstai 4. helmikuuta 2016

Kaaosmainen 4vuotisneuvola

Neljävuotias herra Kikkara lähti neuvolaan keskiviikkoaamuna hymyssä suin. Me olemme aina tykänneet mennä neuvolaan ja siitä on jäänyt mieluinen kuva. Meillä on upea neuvolatäti, joka on pysynyt samana neljän vuoden ajan. 

Kikkara höpisi itsekseen eteisen lattialla leluillensa, jotka aikoi ottaa mukaansa esitelläkseen ne neuvolatädille minun harjatessa pojan kiharoita. Vaari tarjoutui antamaan kyydin aamuvarhain ja kaksi flunssaista kömpi lämpimään autoon.

Neuvolaan tultuaan poika löysi tutut lelut ja kiiruhti suuren puisen paloauton kanssa neuvolatädin huoneeseen. Sitten iski pettymys. Kikkara seisoi keskellä huonetta ja tuijotti pöydän takana istuvaa oudon näköistä naista. "Missä (neuvolatädin nimi) on?" Kikkara kysyi minulta.

Neuvolatäti oli vaihtunut.... Tuttu ja turvallinen neuvolatäti oli vaihtunut nuoreen ruotsinkieliseen, joka taittoi suomenkieltä hassulla tavalla. Kikkara kysyi monesti, missä oma neuvolatätimme oli. Ihan jopa jankkaamiseen asti. Sain kuulla, että hän oli siirtynyt tekemään lyhyempää viikkoa ja vain odottaen äitien kanssa. Onneksi hän jatkaa minun ja vauvan kanssa ja näin Kikkara näkee häntä jatkossa.

Neljävuotisneuvolaa varten uusi neuvolatäti oli varannut hurjan paljon tehtäviä Kikkaralle. Hän kyseli Kikkaralta uudesta päiväkodista, lempiruoista ja kavereista. Poikaa ei voinut vähempää kiinnostaa ja tämä makasikin pitkin lattiaa vastaillen "en tiedä" tai "en kuule". Tehtävinä oli erilaisten viivojen ja kuvioiden piirtämistä mallista, kertoa asioita kuvista, näyttää pyydetty vaihtoehto riimaavista esineistä, leikata saksilla, napata palloa, tasapainoilla, hyppiä, tunnistaa värejä sekä pituus, paino, näkö- ja kuulotesti.

Kikkara ei halunnut leikata. Sakset olivat väärän väriset. Värien tunnistamisessa vihreä ei muistunut mieleen lainkaan eikä keltainen. Poika, joka oli oppinut värit niin suomeksi kuin englanniksi jo parisen vuotta sitten takerteli päävärien kanssa. Piirtämisestäkään ei tullut mitään ympyrän jälkeen. Kikkara keskittyi sotkemaan paperia ruskealla puuvärillä ja lopuksi ryttäsi sen ja viskasi lattialle.

Kuulotestiä poika ei edes yrittänyt. Ne korvakuulokehärpäkkeet lensivät pois päästä yhtä nopeasti kuin neuvolatäti sai ne sinne ujutettua. Kikkara päätyi jälleen istumaan lattialle ja totesi nokkavasti neuvolatädille: "Minä olen ollut sairas, anna mun olla."

Neuvolatäti katsoi minua ja kysyi: "Onko hän aina tuollainen?" Ai, minun fiksu ja kuuliainen poikani? Ei suinkaan! Häntä nyt vain otti päähän uusi naama, kun oli odottanut aivan jotain muuta. Olin myös yllättynyt, että neuvolatäti hoksasi ihan itse, että mahdollisesti Aaron ei ymmärtänyt eikä jaksanut keskittyä häneen, hänen heikon suomenkielentaitonsa takia ja näin ollen ei saanut kontaktia koko poikaan. Välistä minäkin jouduin miettimään, että mitä neuvolatäti mahtoi haluta kysymyksillään.....

Pallon kiinni ottaminen meni hyvin, samoin tasajalkaa pomppaaminen punaisen teipin yli. Varpailla sipsuttelu puolestaan meni pelleilyksi. Osasi Kikkara sen mutta pitkin viivaa ei vain malttanut. Neuvolatäti on sitä mieltä, että poika tarvitsee fysioterapiaa!

Mitä tästä jäi siis käteen? Kikkara laittoi sirkukseksi koko pari tuntisen! Uusi aika tuli parin viikon päähän. Parit viivat on piirrettävä uudestaan. Samoin kuulotesti suoritettua, jotta pääsemme lääkärille. Rokotusta ei myöskään vielä tullut. Se onneksi siirtyi myös eteenpäin.

Pituus: 111cm
Paino: 20kg
Verikoe: 144


Osataanko teilläkin laittaa ranttaliksi jopa neuvolassa?


Mummun toimistossa kävi vieraileva tähti


Herkuteltiin iltaruualla


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Arvonnan voittaja! Oletko se sinä?

Upean AVONin jalkojenhoitopaketin voittaja on viimein arvottu.



Random.org arpoi voittajan. 



Onnittelut! Voittaja on Sanna P! Olen sinuun yhteydessä!
Iso kiitos osallistujille!


Sneak Peak Silverjunglen kevätmallisto

Sähköpostiini tupsahti kurkistus Silverjunglen kevätmallistoon. Mitäs tykkäätte tulevasta? Itse ainakin hullaannuin punaiseen, lämpimän näköiseen villatakkiin! Kevät/kesämallisto julkistetaan keskiviikkona 10.2!! Olkaapa kuulolla!


REIMA SS16 on täällä!!

Ihanan kestosuosikki Reiman upouusi kevätmallisto on vihdoin täällä! Käy kurkkaamassa tekemäni kollaasit ja löydä omat valloittavat suosikkisi!
















Mitäs piditte?


tiistai 2. helmikuuta 2016

Neiti Etsivä

Hei, muistatteko Neiti Etsivä -kirjat? Nuo ihanat, jännittävät ja supersuositut? Soveliasta romantiikkaa ja salapoliisimysteereitä sisältävät nuortenkirjat? Influenssan riepottelemana olen surffannut erilaisia sivustoja ja kirppareita ja nostalgisen fiilistelevän lukutoukan puraistua ja haalinnut näitä itselleni.

Olin todella innoissani kun otin käteeni ensimmäisen Neiti Etsivä kirjan. Palasin monta vuotta, jopa vuosikymmeniä taaksepäin ihan ala-aste vuosiini. Muistan tuon koulupäivän ensimmäisen kirjastopäivän, kun koko luokka pääsi koulun kirjastoon lainaamaan luettavaa. Hyllystä löysin käsiini ihkaensimmäisen Neiti Etsivän. Hehkuvan silmän arvoitus. Pitelin kirjaa kädessäni lumoutuneena silmät loistaen ja siitä se rakkaus näitä kirjoja kohtaan lähti. 

Neiti Etsivänä toimii arvostetun asianajajan Carson Drewin tytär Paula Drew, joka ratkoo erilaisia mysteerejä välillä isänsä ja ystäviensä avulla. Neiti Etsivä kirjat pääsivät vaikuttamaan etenkin minun ja siskoni lapsuudessa niin paljon, että muistan lukuisat salapoliisi- ja etsivät leikit kotikulmiemme pihamailla.




Tästä lähti uudenlainen keräysharrastus käyntiin! Ja hei! Jos sinulta löytyy näitä kirjoja tarpeettomana olisin todella halukas ostamaan ja kasvattamaan vaatimatonta aloittelijan kokoelmaani! Iltasella korkkaan uudelleen Hehkuvan silmän arvoituksen!



Mikä oli sinun lemppari kirja nuoruudessa?


maanantai 1. helmikuuta 2016

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA: Tinder

Tinder: Käyttäjilleen se antaa varmasti päällimmäiseksi kokemuksen, että se on äärimmäisen näppärä sovellus käyttää, jos haluaa tutustua äkkiä uusiin ihmisiin. Miksi mua naurattaa tätä kirjoittaessa? Ehkä siksi, koska sen todellinen raadollisuus paljastuu varmasti vasta siinä vaiheessa, kun käyttäjä on koukutettu riippuvaiseksi.

Silloin se on ehkä jopa pahinta syöpää, mikä nostaa naisen markkina-arvoa jopa siihen pisteeseen, että kriteerit nousevat ihan utopistisen absurdeiksi. Ripsipiirakanhimon sokaisemat miehet (jos, niitä miehiksi voi edes kutsua...?) pyörivät Tinderissä, kuin puolukka pillussa ja valitsevat käytännössä itselleen kaikki mieluisat naiset, joka johtaa sitten siihen, että peruslortolla voi olla kymmenistä satoihin matcheja. Mihin tämä voi näin yhtäkkisellä matematiikalla puolestaan johtaa? Vaikkapa siihen, että nainen saa sieltä ulkomaailmasta ne 200 matchia (jos ei enemmänkin) ja kokee euforisen pissisfiiliksen, että hänet on "valittu"

Ai luoja, mitä se tekeekään naisen itsetunnolle?! Valinta käy vaikeammaksi, mitä enemmän on valinnanvaraa! Tinder on kuin kaiken kattava karkkikauppa, jossa on suljettu -kyltti ovessa. Tiedät, että ainoa, minkä saat päästessäsi sisälle on helvetin kipeän vatsan, koska ahneella on aina paskanen loppu. Noista paristasadasta äijästä nainen kuorii kermat päältä, mikä todennäköisesti tulee johtamaan siihen, että pelkkää kuraa saavat 180 miestä. Tämä puolestaan luisuu siihen, että pieni osa saa pesää ja todella suuri osa miehiä on edelleen pillunhimon pauloissa boostaamassa näiden pinnallisten lorttojen egoja. Musta nolouden huippu on se, että Honey Boo Boon mutsilla on mies ja porukan tarttee roikkua Tinderissä!

Mä ensinnäkään en ymmärrä akkojen tissiperseherutuskuva. Luulin, että Tinderinkin olisi paikka, josta sen oman murun voi säkällä löytää. Luulin, että siellä etsitään ensisijaisesti seuraa ei munaa/persettä? Eikö tollaset mauttomat kuvat voi uppia sinne pornhub.com puolelle? Mutta niinhän se aika kaavamaisesti menee, että ne, joilla on bikinikuvia, huomiohuoraamista ja paljasta pintaa on kuin pitkät kynnet - lohkee helposti.

Tinderäijät puolestaan on a) naimisissa b) stalkkereita c) asuu vielä äitinsä d) syö kissanpentuja aamupalaks. Siks toiseks profiilikuvat on niin helvetin monen filtterin läpikäynneitä photoshopattuja otoksia sikpäkeistä ja pärstästä, että kuvan omistajan on paree tarjota niin monta paukkua baarissa deitilleen, että rupee muistuttamaan omaa profiilikuvaansa! Kaavamaisesti menee myös se, että komeampi ja unelmakroppasempi mies, sen mulkumpi. 

Tinder on kuin rattopoikien viikonloppumatka Vegasiin. Siellä kasinon, klubin tai hotellin ovella seisoo se saatanan kalju ovimies, joka ei päästä sisään, koska sulla on vääränlaiset kengät jalassa. Jep, valkoset tennarit. Kuka niistä on kiinnostunut? Jostain helvetin kengistä siinä vaiheessa, kun tutustutaan toiseen ihmiseen. Mutta, kun siinä se ongelma piileekin. Pinnallisuudessa! Sehän tuntuu olevan se avainsana tänä päivänä! Naiset odottavat sitä täydellistä miestä - piru sut periköön Disney! Ja miehet puolestaa täydellistä naista - hieno homma Playboy!




perjantai 29. tammikuuta 2016

Äidin lapsuus vs lapsen lapsuus

Pitkistä vuosikymmenistä huolimatta monilla meistä on sama tavoite, vaikka se joskus näkyykin ulospäin erilla lailla. Nimittäin kasvattaa tervepäisiä, onnellisia, tasapainoisia ja olonsa turvalliseksi kokevia lapsia. Kuitenkin huimaa vauhtia kehittyvä yhteiskuntamme muuttaa ja muovaa pakostakin lastenkasvatusta. Listasin tähän kymmenen asiaa, joita itse tein pienenä ja, joita ei niin sitten mistään hinnasta hyväksyisi Kikkaralta.


1. Autoilin ilman turvavöitä. Hiljaa, kun köröteltiin valkoisen leopardiverhoiltun kuplavolkkarin kyydissä, jota äiti ajoi alinopeutta epävarmana kuskina ja, joka aina sammui siihen samaan kohtaa ryypyn vittuillessa ei turvavöillä aina ollut merkitystä. Kävellenkin edettiin se parinkymmenen minuutin kauppareissu paukkupakkasella ripeämmin. Elettiin siis 80-luvun alkua ja takaistuinten turvavyölaki astui voimaan vasta samaisen vuosikymmenen lopulla.

2. Uin ilman uimavahtia.
Lätäkkö kuin lätäkkö niin sinne mentiin. Ihan sama, missä se oli, kunhan oli märkää. Se oli eräänlaista kesän tuomaa vapautta. Pyyhkeet Tennan muovipussiin ja menoks! Muistan ainoastaan vanhempien kauhutarinan ala-asteen koulumatkalla olevasta mutaisesta järvestä. Peloteltiin, että mutaan upposi eikä sieltä päässyt pois. Sinne oli pieni poika kuulema hukkunut. Se pysyi ainoana paikkana, jonne ei uskallettu mennä...

3. Pyöräilin ilman kypärää
Ja vieläkin pyöräilen... Lapsena kypärä laitettiin tosin kiltisti päähän kotona eteisessä vanhempien edessä, mutta kotipihan ulkopuolella se lensi päästä ja hoiti huonosti virkaansa Tunturin sarvessa. Kun eihän sitä voinut laittaa päähän, kun näytti tyhmältä ja hiukset meni pilalle. 

4. Sain yskänlääkettä suuhun suoraan pullosta
Jep ja soppalusikkallakin suurinpiirtein mittoja ja Mustanparan tippoja suoraan sokeripalalle!

5. Kiipeilin puissa
Mä olin pienenä kunnon apina. Mut löysi aina jonkun koivun latvasta. Mitä makeempi puu - pitihän sen oksisto koeajaa. Ei päätä huimannut kovemmatkaan tuulenpuuskat, jotka välistä keinuttivat uhkarohkeasti natisevaa runkoa. Tämä päivänä äitinä olen sitä mieltä, että puissa kiipeily on vaarallista. Hyvänä esimerkkinä Soltun tarina, kuinka hän tuli puusta alas kuin löysä perunasäkki, suoraan selälleen ja makasi sairaalassa viikkoja raajat poikki ja selkä murtuneena.

6. Sain tupakansavuja keuhkoihin
Meillä vanhemmat polttivat kotona sisällä meidän ollessa pieniä. En sitä tiennyt tai pikemminkin muistanut mutta lapsuuskuvat paljastivat tuhkakupit pöydällä. Muistan jossain vaiheessa äidin halunneen muuttaa vasta remontoituun asuntoon ja sisällä tupakoiminen jäi pois. Samoihin aikoihin autossa tupakointi jäi pois.

7. Heiluin kaupungilla ilman puhelinta
Siihen aikaan, kun olin pieni ei ollut muita kuin puhelinkoppeja. Kotiintuloaika oli tiukka ja viimeistään silloin, kun katuvalot syttyivät oli aika tulla kotiin, Silloin myös sovittiin mahdolliset kyydit todella tarkasti. Missä nähtiin ja milloinkin. Ei paljoa myöhästelty tai lusmuiltu, koska kyyti ei kauaa odottanut. Tänä päivänä tulisi mieleenkään päästää lasta kaupungille viikonloppuna ilman  täyteen ladattua puhelinta!

8. Söin riskialttiita ruokia
Meille syötettiin mitä vain. Toi nyt ei saanut mun äiti kuulostamaan hyvältä, mutta pointtina, että meillä mietitty viikkoja tai kuukausia iässä, koska niinkin vaarallista tavaraa kuin lehmänmaito sai vauvalle antaa. Velliä annettiin, kun maito ei ruokaa pitänyt. Tuntuu, että siihen aikaan käytettiin enemmän maalaisjärkeä. Tänäpäivänä ei lapselle annetaan tyyliin mitään, jos suositukset ei niin kerro. Tässä asiassa toimin kuin äitinikin. Pilttejä on meillä syöty ennen suositusikää samoin nan1 siirryttiin suoraan lehmänmaitoon. Se, että sain kilon sokeripussin äidiltä mukaan pihaleikkihin raparperivarkaisiin ei tiputtanut mun hampaita, tehnyt musta ylipainoista tai puskenut diabetesta läpi ei silti tarkoita, että Kikkara koskaan pitelisi niin suurta määrää sokeria kädessään.

9. Odotin autossa lukkojen takana
Monestikkin odotettiin autossa, kun vanhempi kipaisi pikaisesti hakemaan jotakin. Ei se sen kummempaa ollut. Ovia ei saanut avata eikä vaihekeppiin koskea - that´s it.

10. Olin paahteessa
Saatoin leikkiä auringon paahteessa päivät pitkät ilman minkäänlaista suojakerrointa tai hattua. Nähtävästi ultraviolettisäteilyn haittavaikutuksiin herättiin vasta 70-luvun jälkeen ja tänä päivänä se on tietenkin paljon vaarallisempaa.



Mitä sinä teit lapsena, mitä lapsesi ei tule tekemään?