lauantai 23. toukokuuta 2015

Sadepäivän pelastus

Täällä Pohjanmaalla on riehunut kevätmyrsky?!!?! koko aamun. Inhottava tuuli alkoi puhaltamaan eilen iltapäivällä ja toi viikonlopulle mukanaan sateita jopa räntää, harmaan taivaan ja myrskylukemat. Ollaan siis pakostakin jouduttu sulkeutumaan sisätiloihin. Leipomisen jälkeen toiseksi parasta puuha on taikataikina, muovailuvaha a.k.a Play Doh. Tämä on koko perheen suosikkijuttu!

Kikkarainen sai tässä tovi sitten lisää muovailuvahoja ja hienon roska-autosetin Prismasta, johon poika rakastui sydänjuuriaan myöten. Nämä ovat olleet ahkerassa käytössä päivittäin! Mun mielestä muovailuvahaa ei koskaan voi olla liikaa!


Jep, meillä on edelleen pajunkissat pöydällä =D













Kuinka te saatte sadepäivät kulumaan?


Kurkkaa vielä Kikkaraisen kevätjuhlakuva!

We´re are going on a bear hunt =D 


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Suomea, skottia ja brittienkkua.. Puheenkehityksestä

Meillä oli päiväkodissa kevään ensimmäinen varttikeskustelu tässä hiljattain ja keskustelu painottui kieliin ja puheen tuottamiseen. Puheenkehityksen seuraaminen on ollut myös neuvolan toivomus alkuvuonna kolmevuotiskäynnillä, jotta tiedetään puheen tukemisen mahdollinen tarve.

Englanninkieli on Kikkaralla mennyt valtavasti eteenpäin. Englanniksi tulee jopa kahdentoista sanan lauseita. Samoin Kikkara loruilee aamuisilla tuokioilla oppimiaan loruja: One sticky lollipop lick lick lick tai one two three four five, once I got the fish alive.... jatkuu numero kymmeneen asti ja kotona opittu ihana numero kymmeneen asti jatkuva loru: This old man, he played one, he played knick knack on my drum with a nick nack paddy wack give a dog a bone, this old man came rolling home.

Päiväkodissa on ollut pieniä ymmärtämisen vaikeuksia edelleen Kikkaran skottienglannissa. Multa kysyttiin, jos Aaron leikkii Barbiella, koska hän puhuu kenistä. Kikkara ei tosin ole kiinnostunut minkään sortin nukeista ja jouduin jälleen muistuttaa, että skotiksi minä tiedän ei ole I know, vaan a ken. Ääntämisessä on päiväkodin mukaan pieniä puutteita ja tässä vaiheessa solttu pikkuisen kimpaatui ja ilmaisi kantansa aika voimakkaasti. He is only three years old! Totta, Kikkara on VASTA kolme, joka opettelee periaatteessa kolmea kieltä. Soltun skottia, mun brittienkkuvivahteista ja suomenkieltä.  Miksi lapselle ei anneta aikaa, vaan oletaan, että osataan monisanainen kommunikointi tuosta noin vain?

Mua on myös askartanut tulevaisuus kielten kanssa. Olen miettinyt voiko Kikkara käydä englanninkielistä päiväkotia ihan esikouluun asti ja siirtyä suomenkieliselle ala-astelle ilman ongelmia. En halua, että Kikkara joutuu suomenkielen kanssa vaikeuksiin ja kompastelee koulussa, joten päiväkotikuviot tulevat menemään siten, että Kikkara voi huoletta olla englanninkielisessä vielä vuoden, täytettyään neljä hän siirtyy suomenkieliseen päiväkotiin ja seuraavana vuonna suomenkieliseen esikouluun ja lopulta suomenkieliselle ala-asteelle.

Itse koen myös, että mun harteille jää tällä hetkellä iso osa opetusta ja vähän pelottaa, että onnistunko kaikessa yksin, koska päiväkodissa Kikkarallehan opetetaan kaikki englanniksi. Niin vuodenajoista, säähän, juhlapyhiin, kellonaikoihin kuin arkisiin askareisiin. Muistanko mä kertoa kaikesta kaikki. Puolukan varvuista, pikkuviisariin ja villieläimistä sadonkorjuuseen?!

Varttikeskustelun jälkeen mä soitin meidän ihanalle luottoneuvolatädille ja selitin tilanteen ja asiat, jotka mua painoi ja pyysin, jos saataisiin vierailuaika, jotta hän voisi "kartoittaa" Kikkaran suomenkielen. Meidän neuvolatäti kun ei ole koskaan kuullut Kikkaran puhuvan suomenkieltä, koska aina ollaan käyty neuvolat englanninkielellä, koska solttu on ollut mukana jokaisessa alusta asti. Neuvolatätimme oli sitä mieltä, että puheterapeutti saa tehdä tämän kartoituksen jo ennen kesää syksyn sijaan, jotta tiedetään tilanne ja saadaan asiat rullaamaan heti syksyllä, jos suomenkieleen tarvitaan tukea.

Mulle myös kerrottiin, että jos vielä kolmevuotias tarvitsee apua lauseiden muodostamisessa tai joskus pitää "tulkata" ulkopuolisille, mitä pieni tarkoittaa - on syytä kääntyä puheterapeutin suuntaan. En tiedä sitten.. Kuinka teitä on ohjeistettu? Joka tapauksessa olen iloinen ja jopa huojentunut Kikkaran puolesta, että tukea kieliin saadaan näinkin pian. Jäädään innolla ja mielenkiinnolla odottamaan kirjettä ja tulevaa päivämäärää.



Kuinkas teillä taaperot juttelee ja, missä mennään puheenkehityksen kanssa? Kaipaisin myös yleisellä tasolla kokemuksia/fiiliksiä puheterapeuteista?

maanantai 18. toukokuuta 2015

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA: Miks on hiekkaa pikkuhousuissa?

Tiedättehän te tunteen, kun kuppi alkaa täyttymään? Silloin, kun saa kuulla ettei tunnu olevan huumorintajua ja tulee ruikuttaneeksi muka mitättömistä ongelmista ja suurimmalla osaa meistä on kuulema nenäontelot täynnä kaikenmaailman juureksia. Nutturakin on vedetty takaraivoon niin kireälle ettei veri kierrä ja pimpissä on hiekkaa enemmän kuin Saudi-Arabiassa. Miten joka helvetin pikkuasiasta saadaankin aikaan pirunmoinen draama? Ylireagoidaan turhasta. Inhoanko mä tuota sanaa? Läppääkään ei voi heittää ilman jumalatonta paskamyrskyä vedenpaisumuksesta puhumattakaan. No mietitäänpä hetki.

Kyllä, mä olen nainen ja mua ärsyttää. Se ei kuitenkaan johda syyseuraussuhteeseen tunnetilani ja sukuelimeni välillä. Mun haaravälillä ei ole ongelmaa, vaikka hiekka siellä aika ajoin hiertääkin. Sen sijaan mun ymmärryksessäni on helvetinmoinen musta aukko. Onko kumma, että pistää vituttamaan, kun koko läntinen kulttuurimme, jopa vielä näin sivistyneesti 2000-luvulla kasaa edelleen tyyliin kaiken naisen harteille kotileikeissä. Miehet kehtaa kerskua henkseleitä paukutellen, kuinka he ovat perheen pää. No, vittu tiedoks, sitä päätä kannattelee niska, joka on nainen.

Samassa kulttuurissa naisiin kohdistuu mahdottomia ulkonäköpaineita, jotka joskus hipovat utopistisuudenkin rajoja. Jos arvostelut ei tule miehiltä, ne tulevat naisilta. En tiedä kumpi on pahempi. Joutua lynkatyks miesten keskuudessa vai raadelluksi äiti-ihmisten keskuudessa. Varsinkin joskus todella kulahtaneena ja väsyneenä kotiäitinä syö sisintä, että naisen ulkonäkö ja seksuaalisuus on koko ajan suurennuslasin alla! Ja tätä ei tapahtu ainoastaan vain Tinderissä ja kapakoissa! Systemaattinen esineellistäminen syö! Kaikista upeinta olis, jos miehiä etois raiskaukset yhtä paljon kuin kuukautiset.

Samassa paskakulttuurissa työnantajat välttelevät kuin ruttoa nuorten naisten palkkaamista äitiyslomien ja lasten korvatulehduskierteiden aiheuttamien sairaslomien pelossa. Naiset kohtaavat edelleen jatkuvasti seksuaalista häirintää eikä naisia pidetä yhtä vaikutusvaltaisina töissä tai oteta tasavertaisesti miesten kanssa. Sivistäkää mua toki - miehet mielellään, miksi palkkaeroille löytyy aina vain syy! Oonks mä missannu jotain?

Uloskaan naiset eivät voi mennä viettämään ystävättäriensä kanssa iltaa ilman, että känniset, menneniltä ja sipulilta haiskahtavat miehet  tulevat väkisin örveltämään vastusteluista huolimatta. Mietippä montako halventavaa haukkumanimeä keksit näin yhtäkkiä naiselle. Lutka, huora, lehmä, ämmä, Johanna Tukiainen. Mitäs miehelle sanotaan, kun tätä halutaan polkea alas halventavasti. No haukutaan ämmäksi ja neidiksi.

Joten mulla on oikeutetusti hiekkaa häppäreissä! Vielä me naiset noustaan ja katotaan, kuka vittuilee sitten kireestä nutturasta ja joka kuukausittaisista öljynvaihdoista. Miehetkin vois pitää päänsä välillä kiinni naisista, sillä ilman meitä, niiden elämä olis aika pain in the arse!





sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Miksi ei potkupyörää!

Kikkarainen on kevään aikana menettänyt kaikki muut aistit, paitsi näköaistinsa. Uhmalla saattaa olla osuutta asiaan? Siksi en innostunut ajatuksesta potkupyörä. Näppäränä poikana Kikkara olisi potkutellut hurjaa vauhtia uhmatuhmana karkuteille, eikä olisi kuunnellut niinkin oleellisia käskyjä kuin hidasta tai pysähdy. Ylisuojelevainen kun olen, normaali pieni menopeli apurattailla tuntui todella turvalliselta vaihtoehdolta aloittaa pyöräily. Potkupyörä on varmasti mainio Kikkaralle vanhempana, jolloin apurattaista pyritään eroon ja potkupyörä auttaa kannustavasti siinä ettei tasapainoa tarvitse etsiä kaatumisen kautta. Vaikka niin kovasti kehutaan, että kolmevuotias on ihanteellisessa iässä potkupyörälle, me koettiin silti, että kesän juttu on apurattaat.

Lauantaina puistoleikkien jälkeen mun äiti soitti ja pyysi meitä kurvaamaan Citymarketin kautta. Kikkaraa odotti siellä iso yllätys! Mummu ja vaari oli toteuttanut pienen pojan haaveen ja ostaneet ihka ensimmäisen POLKUPYÖRÄN!!! Kikkarainen oli ihan ihmeissään! Toinen ei edes ymmärtänyt, mitä valtavassa laatikossa oli, joka nostettiin meidän auton takakonttiin. 

Reimu repesi kotona! Ensin pahvilaatikolle....

Pahvilaatikot!! Kyllähän te tiedätte.. Niissä on vain sitä jotain.

Polkimia paikoilleen...

Ensimmäinen koeajo





Peukut pystössä! Tämä on YES!




 



Hui! Hai!!

Polkeminenkin onnistui tosi hyvin ja Kikkara polki hienosti pieniä matkoja kerrallaan. Olihan siinä pienelle päälle tekemistä, kun piti muistaa polkea ja pitää pyörä tien reunassa ja meno suorassa. Joppari me jouduttiin ruuvaamaan irti, jotta saatiin "keppi" asennettua. Huippumagee kypärä ja soittokello löytyi tänään sunnuntaikaupasta, jonne Kikkara lähti isin kanssa.





Kyllä pienen pojan nyt kelpaa! Mummu ja vaari tietää, mikä on hitti. Kiitos teille!



Jokos teillä on kesän pyörät ostettu tai pyöräilyt "korkattu"?

 

perjantai 15. toukokuuta 2015

"Better than sex" muffinssit

Miksiköhän tällainen nimi? Koska muffinssin syödessään tietää, mitä on lähtenyt hakemaan ja sen myös saa. Better than sex - muffinssi ei jättänyt eikä pettänyt. Pala taivasta ja lupaus paremmasta. Suosittelen kokeilemaan, jos tahdotte jotain TODELLA HYVÄÄ. Leivoin näitä äidille äitienpäivänä ja ne koristi hienosti kahvipöytää.



Tässäpä teillekkin ohje:

3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
0,5 dl kiehuvaa vettä
175 g huoneenlämpöistä voita
1 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
1 dl maitoa

Siivilöi kaakaojauhe astiaan ja lisää kiehuva vesi joukkoon ja jätä jäähtymään. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi ja lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Lisää maito kaakaojauheeseen. Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen kaakaomaitoseosta ja jauhoja ja sekoita mutta älä vatkaa.

Laita taikinaa muffinivuokiin n.2/3. Paista 175 asteessa n.15min.

Kuorruta muffinssit tummalla suklaalla. Lisää tuoreet mansikat. Koristele vaalealla suklaalla ja toffeella.





 
 Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Ihanin kikatusvideo koskaan - Choose to smile

Juuri tällaista mä tarvin näin sateisena ja haikeana päivänä. Tänäänkin on tullut itku ja ripsarit on ollut poskilla muutamaan otteeseen. Töissä on ollut muutama, joka on tullut kyselemään voinnista ja lasketusta ajasta. Mä olen murtunut kuin pato. Kaikista vaikeinta on ollut kohdata ystäviä, jotka ovat kuulleet, mitä raskaudelle tapahtui... joille olen kertonut, mutta en ole vielä kasvotusten puhunut.

Sitten mä löysin tämän ja sain mahdollisuuden jaata se teidänkin kanssa. Videon kikattavista hymyilevistä pienistä. Mä olen aina rakastanut Coca-Colan mainoksia. Ne ovat olleet niin paljon muutakin kuin vain sitä itseensä - niissä on tarina. Hyvin harvoin klikkailen mitään auki mutta tämän bongatessani hymy tarttui ja huomasin hymyileväni.

Pitkästä aikaa.
'Sponsored Video'


tiistai 12. toukokuuta 2015

Miksi se ei ollut tarkoitettu?

Vajaan viikon ehdin rakastaa ajatusta, että mä olin raskaana. Solttu kävi kutittelemassa mun pömppöä ja halauksia onnen toivotuksineen sateli joka paikasta.

Eilen, kun viikkoja oli kasassa 5+5 alkoi vuoto.... ensin niukkana tuhruna, joka muuttui iltaan kohti vaaleanpunaiseksi ja yötä vasten tummanpunaiseksi vuodoksi. Soitin neuvolaan heti aamulla ennen aamukahvia ja minut ohjattiin verikokeisiin mittauttamaan raskaushormonien määrän. Kuljin koko työpäivän pää alhaalla. Mä kirosin ääneen Avonin ripsaria, joka oli muka tehnyt mun silmistä punaiset ja vetiset. Mä en voinut ymmärtää, miten eilen aamulla vielä kärsin aamupahoinvoinnista, nälästä ja rintojen arkuudesta ja illalla kaikki kääntyikin ihan päälaelleen!? Menkkamaiset kivut lisääntyivät ja olo oli lähes sietämätön... Pelkäsin mennä vessaan..

Iltapäivän puhelinsoitto sai kyyneleet silmiini. Raskaushormonien määrä oli niin vähäinen, ettei voida enää puhua raskaudesta.

Olen koittanut pyöritellä kaikkia mahdollisia syitä mielessäni. Innostuinko turhan nopeasti? Vai olinko liian vähättelevä raskautta kohtaan? Olinko liian innokas julistaessa pari päivää sitten haluavani kehdon vauvalle? Kaikki ne ajatukset tulevasta vauvasta, jotka kerkesi syntyä heti positiivisen raskaustestin myötä, vietiin nyt multa pois. Tuntui siltä, että osasta elämää putosi pohja.



Solttu ei vissiin ymmärrä ihan kaikkea... taputti mua päähän, kuin pyödän ääressä kerjäävää labradorinnoutajaa. Kai tarkoituksenaan oli sanoa kyllä se siitä.




Kyllä se siitä .......