tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kesälukemista!!

Iltaa ihanat!

Oletteko te huomanneet, miten moni blogi on hiljentynyt, lopettamassa tai kadonneet kokonaan? Mun oli tarkotus tehdä kaksi toivepostausta pois alta ennen tätä postausta, mutta päätin toisin.

Juttelin aikaisemmin tänään bestiksen kanssa puhelimessa blogeista ja siitä, miten yhtäkkiä kaikki on lopettamassa kirjoittamisen. Noh, se on tietenkin jokaisen henkilökohtainen asia, mutta tällä hetkellä ainakin minä olen edelleen vailla sitä WOW blogia.




Joten jälleen kerran saisitte linkkailla blogejanne tänne. Lähiaikoina on tullut taas ihan hirmuisen paljon uusia lukijoita joten, (tervetuloa <3 ) jos omaat nämä pikku kriteerit voit saada uuden lukijan ja minä uutta luettavaa.

* Tiheä postaustahti
* Laadukkaat kuvat
* Avoin kirjoitustyyli
* Arkea, mielipidepostauksia, lastenvaatteita


Kokoan linkitetyistä blogeista Top10!
Jään oottelemaan innolla uusia blogeja kestosuosikkien rinnalle!!


maanantai 21. heinäkuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 34 Helteet!

Pohjoseen syntyneet ovat tarkoitettu viileisiin säätiloihin! Nyt on viime viikot pukannut 30asteen helteitä. Kämppä kuumenee hitaasti mutta varmasti. Iltapäivällä ollaan jo eksoottisissa lukemissa. Parveke on kuuma kuin joulusauna. Avoimista ikkunoista raikkaan ilman toivossa ei tule sisälle kuin vihaisia ampiaisia.

Aamu alkaa jo valmiiksi nihkeällä fiiliksellä, kun sängyn lakana on liimautunut selkään ja naamasta paistaa huonosti nukuttu yö, heinäallergia ja edellispäivän auringossa kärvennytty otsa.

Aamupala ei maistu... Eikä lounas tai illallinenkaan. Nälkä tulee vasta sitten, kun paahtava aurinko laskee ja ilta viilenee. Sitten sitä rohmutaan silmillä syöden kymmenen aikaa illalla. Kalorit talteen!

Mikä polttavan kuumassa kesässä on niin hienoa?!

Otat aamulla virkistävän suihkun ja puet puhtaat vaatteet päälle. Vartin jälkeen olo on kuin maratonin jäljiltä. Kainalot vuotaa kuin Titanic, persvako on kuin tulviva viemäri ja jalat hikoo pahemmin kuin punttisalin bodari. Valmiiks palanut, punainen ja kiristävä nahka on tahmea kaikenmaailman aurinkorasvojen jäljiltä. Vaatteet liimautuu ihoon ja muuttuvat hikisen kosteiksi, joita ei saa kuin rälläkällä pois päältä. On kuuman nihkeää kuin jaetussa makuupussissa!

Ihmiset pakotetaan ulos hyvänilmanverukkeella ja siksi telkusta ei tule koko kesänä mitään. Kaikki ei halua olla ulkona +30asteessa! Kaikkia ei nappaa auringonpistos, ensimmäisen ja toisen asteen palovammat, nestehukan vaarat, hien haju, nuutunut olotila, autot ilman ilmastointia, kylmä kalja tai makoilu lokkien sotkimilla ja sinilevälauttojen koristamilla rannoilla, jonne teinit on hajottanu enemmän pulloja kuin alkossa on hyllyillä!

Sikstoiseks kaikki ei edes rusketu! Ihosyövän riski ei houkuttele ja kroppa on kaukana biksukunnosta. Eikä mua hirveesti himota grillata takalistoa auringossa. Luulee pian naapurit, et ollaan himokarppaajia, jos pekoni haisis joka päivä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tarkan "markan" ruokakori

Ruoka on tänäpäivänä kallista!

Muistatteko vielä, kun jugurtteja sai 5kpl viidellä markalla? Nyt saa 5kpl kahdella eurolla!! Euron myötä kaikki heitti häränpyllyä. Ei ole maitolitra maksanut koskaan ennen vanhaan kuutta markkaa!

No mutta, me Kikkaran kanssa kyseltiin blogin facessa olisko teillä kiinnostusta ruokaohjeille, jotka on toteutettu alle kuudella eurolla ja palaute oli positiivista! Joten tästäpä lähtee uudenlainen "viikonloppu postaus", joka käsittelee herkullisia, yksinkertaisia ja halpoja einesruokaohjeita arkeen.

Kyllä, meillä syödään paljon eineksiä. Ne on helppoja valmistaa arkena, kun päivätahti on pikkuisen erilainen kuin viikonloppuisin, jolloin aikaa löytyy toisella tavalla ruuanlaittamiseen. En koe, että einekset olisivat pahasta tai jotenkin epäterveellisiä. Tällä hetkellä meillä ole mahdollisuutta syödä vain vähärasvaista naudanlihaa ja luomukasviksia.

Meillä tulee ruokailutottumukset muuttumaan, koska Aaron aloittaa tarhan elokuun alussa ja minä siirryn ikuisten iltavuorojen oravanpyörästä tekemään viisituntista aamuvuoroa klo.7-12.00. Luksusta! Mulle jää aikaa paneutua ruuanlaittoon kello viidelle ihan toisella tavalla.

Mulle siis tulee jäämään päivän ruuista aamupala, välipala, illallinen ja iltapala, mikä sopii vallan mainiosti.

Halvallakin ruokaa saa, jos on motivoitunut juoksemaan tarjousten perässä, suosii esim. Pirkkaa ja piipahtaa Lidlissä aika ajoin. Tämän viikon keräämäni ruokaostokset on pääosin Prismasta.

Ensimmäinen kolmen euron ruoka / lounas oli meillä alkuviikosta ja tonnikalapasta. Kyllä maistui!



Keskiviikkona meillä oli jauhellihakeittoa. Ihan perus- ja hyvin pelkistetty versio, koska tämä uppoaa meillä parhaiten. Jos alkaisin lisäämään purjoja sun muita vihanneksia, niitä kovasti vieroksumaan alkanut Kikkara jättäisi kaiken syömättä.



Torstaina meillä syötiin luonaaksi Kikkaran rakastamia nugetteja ja Kikkarahan laittaa puolukkahilloa joka paikkaan, joten nugetit sai puolukasta osansa myös.



Perjantaina me herkuteltiin lihapullakastikkeella ja keitetyillä perunoilla



Uusi ruokanelikko ensiviikon ruuista tulee taas sunnuntain!

torstai 17. heinäkuuta 2014

Keltainen syksy tulee ihanaa - välikausivaatteet

Musta on tavattoman ihanaa, että syksy on taas edessä! Paras vuodenaika! Huippumahtavaa, kun värit valtaavat taas kaupunkimaiseman, pimeys heittää tähdet taivaalle ja tuikkukuppiin syttyy pieni kynttilä valaisemaan pimeneviä iltoja! Täydellisestä kuvasta puuttuu enää pörrösukat, höyryävä teekuppi, huopa ja avaamaton VKvaatepaketti olkkarin valkoisella pöydällä.

Mä olen selannut nyt parin viikon ajan eri verkkokauppoja läpi löytääkseni jotain ihanaa syksyyn ja talveksi. Mua harmittaa suunnattomasti, että mä olen liikkeellä näinkin myöhään, koska menetin muutaman helmen. Solttu nauraa mulle partaansa, kun istun ja plaraan nettiä ja pöyrittelen näytöllä erilaisia haalareita. "I´m sweating my balls off middle of the summer and your talking about overalls!" Miehet!! Kuinkahan kävisi, jos syys- ja talvivaatteiden osto jäis kokonaan miesten harteille?

Mutta näiden perään joudun pikkusen harmitella. Nopeimmat söivät hitaammat!




Mistään näistä haalareista en löytänyt kokoa 110cm! Haalarialeista löysin pieniä tai aivan liian suuria kokoja. Surku! Oon kaikkiin sydänjuuria myöten rakastunut ja kotiuttasin noista neljästä minkä vain. Geggamoja on ykkösrakkain!

Mä luulin, että mulla oli syksylle ja tarha-arkeen selvät vaatesävelet. Olin tehnyt ostoskorin jo valmiiksi Jesper Juniorilla aikoja sitten. Se näytti tältä:




Tykkäsin ihan valtavasti kirkkaista väreistä ja kokoamastani kokonaisuudesta. Hintakaan ei pahasti tule kirpaisemaan..... KUNNES löysin netistä nämä ja oon myyty! Meidän syksy tulee olemaan KELTAINEN!




Tykkään väreistä! Kikkaralla ei paljoa keltaista ole ollut ja voin uskoa, että pienimies tulee näyttämään niin komealta keltasessa. Uskon myös, että Reima ajaa asiansa! Kesälomarahat kiittää!

Meillä on entuudestaan VK-haalari Jesper Juniorilta, mutta eihän yhdellä haalarilla voi koko syksyä mennä! Eihän? Soltun mielestä voi. Ylläriylläri!! Mun mielestä varalla pitää olla toinen VKsetti, jos ensimmäinen likaantuu/tulee märäksi ym, kyllähän te tiedätte, mitä tarkotan? Solttu, kun ei tiedä heh.


keltainen Lassien lakki sopii myös uuteen VKvaatteisiin =)))

 Tämä Jesper Junior saa jäädä "huonommaksi" haalariksi ja keltainen kokonaisuus tulee olemaan ykkösLOOK. Meillä ei ole ollut vielä Reimaa, joten oon siksikin innoissani.

Talvihaalari on edelleen hakusessa. Harmittaa, että meidän kallis Tretornin haalari 98cm jäi pieneksi jo alkuvuonna (tilattu syyskuussa 2013 ja oli tosi reilu) ja leudon talven takia ehti olla päällä alle 10 kertaa. Vois sanoa, että haalarin osto oli täysin rahan tuhlausta, kun jälkeen päin ajattelee. Kumpa näissä vaateasioissa voisikin ennakoida koot ja sään puolen vuoden HD tason kaukonäöllä!

Talven pakkasille mulla (soltulta ei kysytä heh ) olisi mielessä Reima tai T2H. Innolla tosin odotan myös Jesper Juniorin talvihaalareita sekä KappAhlin Kax -vaatemerkin haalareita. Ne on ollut värikkäitä ja hauskoja!


Miltäs teidän VK- ja talvihaalarit näyttää? Joko olette ne kotiuttaneet alelöydöistä tai vielä hakusessa?

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Mukana menossa!!

Tutipuu löytyy nyt myös Kidspot.fi sivuilta. Blogin oikeaan sivuun on ilmestynytkin heidän lähettämä logo. Riemusta melkeinpä pomppien sen sinne sovittelin!! Ihanaa, uudenlaista näkyvyyttä omalle blogilleni.

 Mikä Kidspot sitten on?

" KidSpot on erikoistunut markkinointiin sosialisen median ja perheblogien kautta. Esittelemme, yhteistyössä suomalaisten yritysten kanssa blogien ja sosialisen median kautta, perheille mielenkiintoisia aiheita, uusia yrityksiä, tuotteita ja tarjouksia."

" KidSpot kerää nyt mukaansa erilaisia perheblogeja ja tarjoaa yhteistyöblogeillensa mahdollisuuden ensimmäisenä kuulla uusista houkuttelevista yhteistyökuvioista ja uutuuksista lastenmarkkinoilla sekä testata mielenkiintoisia tuotteita."


Eli luvassa on yhteistyön merkeissä järjestettyjä tuotetestailuja, uutisia ja houkuttalevia alennuskoodeja TEILLE hyvät lukijat. 





 Kannattaa käydä tutustumaan sivustoon!! Listalta löytyy paljon ihania blogeja! Myös mun lemppareita!!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Viikonloppu ja shoppailut

Lauantaina olin ensimmäistä kertaa lastenvaateostoksilla, että mukana oli ainoastaan oma käsilaukku!! Tavattiin kaverin kanssa aamupäivästä ja suunnistettiin kauppoihin eurojen polttaessa kukkaroa. Ihanaa, kun pystyi penkomaan alekoreja ilman, että solttu osoitti kyllästymisensä ja Aaron tylsistymisen. Oli kaikkien edun mukaista, että lähdin kesävaatealeille toisen äidin kanssa! heh!

Mä olin harmikseni pikkusen pettynyt jäljellä oleviin vaatteisiin. Mutta niin se varmasti on, että silloin kuin sitä rahaa olisi pikkusen enemmän kaupoista ei löydy mitään. Meneppä tyhjätaskuna kiertelemään, niin joka kaupasta löytyisi vaikka ja mitä.

Nämä kuitenkin tarttuivat mukaan lauantaina.






Lautantai-iltapäivä oli polttavan kuuma! 
Niimpä me suuntasimme kohti rantsua.
 Jätskit matkalle mukaan, eväitä ja viltti laukkuun ja menoksi.


Sunnuntaina käteen tarttui ihanan värikäs takki syksylle ja pientä puuhaamista illoille. Oon ihan megarakastunut takin väriin!!

Color kids





Oli kerrassaan ihana viikonloppu! Näitä lisää!

Ja jeij!! Ollaan myös mukana KidSpot blogeissa!!!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 33 Man flu

Meillä oli tuossa reipas viikko takaperin julistettu kotona hätätila! Ikkunat oli säpissä, ovet lukossa ja Koodi: CAUTION - Hearing Protection Required Beyond This Point oli läväytetty ilmaan.

Syy: Soltulla oli 37.3C.

Mies maata nyyhkytti sohvan nurkassa peittojen alla väristen ja täristen. Voivotti suureen ääneen heikkoa oloaan ja oli ihan varma noutajan tulleen hakemaan. Tässä kohtaa olisin tehnyt mitä tahansa, että olisin löytänyt ne varoituskyltin huutamat kuulosuojaimet!

Miksi se on jokaisen miehenkörilään kanssa sama juttu? Onko kyseessä kentien jonkin sortin tyyppivika vai hä? Mutta mä alan nyt pikkuhiljaa tajuamaan miksi synnytys on jätetty naisten harteille.

Herranjumala kaikki STANDSTILL!! Miehellä on kuumetta!! Kotitöihin ei voi koskea. Lastakaan ei voi ruokkia, joten jouduin ottamaan töistä vapaata, hoitaakseen tukkoisesta nenästä ja pienestä lämmöstä kärsivää miestä sekä villin iloista taaperoa.

Päätä pitää silittää, juotavaa ja viileää välipalaa tarjoilla ja hyvä ettei saa sorsaakin kiikuttaa olohuoneeseen, et lorautappa kulta sinne ettei vain tarvitse nousta.

Lämpötilan osuessa lähelle 37 astetta koko ison rahvaan miehen toimintakyky kaatuu. Miesten flunssa on yhtä naurettava juttu kuin Englannin syksy ja junaliikenne. Pikkuisen on lehtiä radalla niin junat ei kulje. Mies menettää totaalisen toimintakyvyn! Mikä tässä pirun yhtälössä mättää naiset?!

Ei saa äiti sairastaa ei! Nappia naamaan, vahvaa kahvia suoraan suoneen ja taas jaksaa! Mittarin lukemat saa olla aika korkeat, että äiti joutuisi jäämään sänkyyn ja luovuttamaan arjen oravanpyörälle. Ja silloinkaan ei ymmärrystä eikä teetä ja sympatiaa löydy! Yhtä hienosti se pyykki pyörii pesukoneessa oli kuumetta tai ei. Ruokaakin pitää laittaa, koska varmasti niin teillä kuin meilläkin syödään joka päivä. Äiti onnistuu myös raivaamaan kaikenlaisen sotkun tieltään tukkoisesta nenästä huolimatta sekä seisomaan hiestä märkänä Prisman kassajonossa Buranan potkiessa kropassa ja kantamaan jääkaapin täytteet vielä kotia asti. Ihmeellistä eikös? Arjen supermies hameessa!

Mä olen sitä mieltä, että miehet sairastaa säälittävästi ruohonjuuritasolla samasta syystä, kun naapurin Rocky nuolee pallejaan - siksi, kun ne voi.

Äitihän perhearkea pyörittää. Sairaanakin. Lapsiluku vain nousee, kun isikin on sairas.





torstai 10. heinäkuuta 2014

Suuri rakkaus

Kikkara on sydänjuuriaan myöten rakastunut autoihin. Eikä vain mihin tahansa pyörillä kulkeviin ajoneuvoihin, vaan Lighting Mcqueenin ja sen jengiin.

Walt Disney ja Pixar ovat tehneet meidän pienen pojan älyttömän onnelliseksi! Mun sydän sulaa joka kerta, kun Aaron silmät loistaen leikkii autoillansa. Juuri näillä autoilla. Niitä käsitellään niin hellävaroen, niiden kanssa mennään kylpyyn, ne odottavat keittiössä sivupöydällä, kun syödään, niitten kanssa nukahdetaan, ne istuu myös Aaronin kanssa potalla, ne kulkee mukana puistoissa ja ne on ensimmäiset lelut, joita kaikille esitellään.

Meillä onkin jo aikamoinen kokoelma Cars -aiheisia ostoksia. Ja tuntuu, että mitä enemmän sen parempi.



Tarhareppu on tuotu kaukaa Espanja asti. 



 Samoin Mac the truck - rekka. Valkosininen Mater the greater -auto on puolestaan tulijaisia Turkin lämmöstä. Suurin osa kirjoista on kirjakerhosta, johon Kikkara kuuluu sekä lahjaksi saatuja.






Kaikista rakkain on vanha, ruosteinen ja hassun hupsu hinausauto Martti. Martti on myös äidin suosikki!





Tabletti ruokapöytään

Uusimmat autohahmot

Autoja sänkyssä

Kylvyssä

autossa

ja seinillä.

DVD:nä löytyy Autot 1 & 2 sekä Martin seikkailut.



Onko teillä jotain hirmuisen rakasta, josta lapset ei vain tahdo saada tarpeeksi? Joka yltää jo manian puolelle?

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kohupostaukset

Heippa kaikille!! Kuinkas meillä menee tänään? Tiedättekös, että mun luona kävi juttusilla paikallinen lehti ja halusivat tehdä jutun mun blogista.

Totta puhuakseni mulla oli hieman erilaiset odotukset tulevasta haastattelusta ja kirjoitettavasta materiaalista. Mä luulin, että mun pieni blogi tullaan esittelemään kokonaisuutena keskittymällä siihen, mikä se alunperin on: äitiblogi.

Metsään meni! Paikallinen sanomalehti oli kiinnostunut melkeinpä ainoastaan blogin "kohupostauksista", joista muutamat ovat keränneet sen reippaat sata kommenttia ihastuttamalla ja vihastuttamalla lukijakuntaa.




Tässä myös kävijämäärää/tilastoja, joita lehdessä otettiin esille.





Keräsin tähän yhteen postaukseen blogin tämän hetkiset mustavalkoisen kärkkäästi kirjoitetut mielipiteet, jotka ovat kuumentaneet tunteita enemmän tai vähemmän.

1. Äidin oma aika
2. Homoparit ja lapset
3. HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄJÄKIRJA Osa 23: Mamut
4. Lasten unisexvaatteet ja sukupuolineutraalikasvatus
5. Mietteitä lasten merkkivaatteista
6. Printtiä kiitos!
7. HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa 13: Unikoulu


Vielä muistuttaisin, että maanantaisin ilmestyvät hormonihirviön päiväkirjat on kirjoitettu pilke silmäkulmassa vaikkakin hyvin räväkästi.

Blogin myötä oon myös huomannut, miten mahdotonta on olla aito tämän päivän maailmassa. Mitään et saisi sanoa ääneen, tapetilla olevia asioita pitäisi ainoastaan hyssytellä, painaa villasella tai hyväksyä narisematta. Pitäisi suvaita kaikki, mutta samaa suvaitsevaisuutta et saa takaisin, jos vain erehdyt kyseenalaistamaan tai olemaan erimieltä asioista.

Vanhemmat ihanat lukijat tietävätkin, että tässä blogissa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja, kun on huono päivä, sitä ei peitetä kiiltokuvilla. Täällä uskaltaa myös tuoda oman mielipiteen julki ilman kivitystuomiota.

Toivotan uudet lukijat lämpimästi tervetulleeksi. Älkää säikähtäkö ja tullaan tutuiksi!

Peace!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

TOIVEPOSTAUS: Onko toinen vauva "must"

Aika moni, mukaanlukien minä on uskaltanut sanoa ääneen, että perhe-elämä on raskasta. Vaikka meillä on ollu todella helppo vauva ja nyt taapero. Silti oma jaksaminen on ollut joskus koetuksella. Äitikin väsyy. Kai se on ihan inhimillistä? Me kuitenkin pyöritetään aikamoista ympärivuorokautista sirkusta ja siinä ei montaa minuuttia ehdi istua teekupposen kanssa jalat pöydällä. Kaikkia, kun ei ole tarkoitettu suurperheelliseksi. On myös ajateltava omaa jaksamista, parisuhdetta ja itseään kokonaisuudessa.

Meitä on aika ajoin vaivannut vauvakuume. Olen tännekkin kirjoitellut asiasta muutaman kerran. Silloin tällöin mä olen muuttunut vauvan tuoksua imppaavaksi ylihuolehtivaiseksi kanaemoksi, joka kaipaa masuaan. Hormonit saavat otteen käyrillä kynsillään ja tuntuu, että sitten on menoa.

Tottakai toinen lapsi mietityttää ja puhututtaa! Mutta onko se must? En osaa valitettavasti vastata... Mutta näitä mä olen miettinyt:
Siinä puntaroi juurikin sitä omaa jaksamista, parisuhteen lujuutta ja taloudellista balanssia. Kukaan, kun ei voi tietää millaiseksi arki toisen lapsen myötä muodostuu! Mitä, jos onnellisuuden keinulauta ei jääkkään vaakasuoraan? Iskeytyy alas kuin leppäkeihäs ja sinne jää?

Äidin omien asioiden lisäksi yhtälöstä löytyy muutakin. Kuinkas isä ottaa vastaan kasvavan vastuun ja ehkä jopa väsyneemmän äidin? Ja kuinka perheen pienimmät kokee tilanteen? Millaiseksi meidän elämä sitten muuttuu? Onko koti enää ihana paikka?

Tulee pakostakin mietittyä millaisen rytmin toinen lapsi ottaa, ja onko jo valmiit päivärytmit ensimmäisen lapsen kanssa uhan alla? Mitä, jos koliikki runtelee koko perheen? Mitä, jos lapsi on sairas? Erityistarpeinen? Ennen täydellisesti nukkunut taapero ei kestäkkään vauvan itkua? Äiti ahdistuu riittämättömyydestään ja isi kiroaa parin tunnin yöuniaan, kun kello herättää aamukuudelta aamuvuoroon...
Tai,
kaikki voikin mennä todella hyvin. Valmiiksi rakennettu arki ei muutu juuri ollenkaan tai, jos muuttuu, asiat menevät vain parempaan suuntaan.

Mutta lisää lapsiahan ei ole pakko tehdä! Joskus mietin myös, että miksi järkyttää toimivaa arkea. Miksi tieten tahtoen ottaa riski? Miksi ajatella toista lasta, kun yhdessäkin on kädet täynnä. Sillä ihanalla tavalla tietenkin.

Mutta sitten mä ajattelen meidän pientä Kikkaraa. Kestäisinkö mä ajatusta, että Aaron kasvaisi yksi? Olisi aina yksin... Meidän mentyä.... Aaron olisi yksin.... Suurimmalle osalle ne sisarukset on maailman tärkeimpiä ihmisiä! Miksi mä eväisin sen Aaronilta?

Tuntuu, että mun on itsekästä sanoa, että mä en halua lisää lapsia, koska en halua. Mitäs, jos solttu haluaa? Mitäs, jos Kikkara haluaisi sen, jonka kanssa leikkiä ja välillä nahistellakkin? Perheessä, kun pitää ottaa kaikki huomioon... Vai? Saako äiti olla tässä yksimielinen?

Mä haluaisin vauvan mutta mä en halua kokea sitä kipua uudestaan! Kyllä te äidit tiedätte, mistä mä puhun! Mua pelottaa, miten mä jaksan olla töissä ja viedä Kikkaraa tarhaa aamuisin, jos pahoinvointi kestää kuukausia ja iskee armottomalla kädellä. Entä se väsymys? Luoja! Muistan miten poikki olin raskauden alkuvaiheessa. Saatoin ottaa joka ilta 3-4h päikkärit. Nyt se ei onnistuisi, joten kuinka selviäisin raskaista askelista, painavista luomista, lopussa olevasta askusta ja pirteästä alati huomiota haluavasta pojasta?

Meillä suljettiin synnäri täällä muutama kuukausi sitten. Ehtiikö sitä toiseen kaupunkiin H-hetken ollessa käsillä? Ja, minnes Kikkara sitten, kun isillä on työt.... aaaaaah ja sitten mä taas suistun tälle mitäjos-radalle ja loppupeleissä päädyn pöpelikköön, ettö kolina käy!

Joskus olisi hyvä vain lakata miettimästä ja murehtimasta!

Vain reagoida ja toimia!



Onko teidän mielestä yksi lapsi liian vähän?