maanantai 29. kesäkuuta 2015

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA: Näkyy naamasta

" Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta." Perheen äidin naamasta loistaa täydenkuun tavoin vähän sitä sun toista, ei pelkästään makkaripuolen asioita, kun osaa hieroglyyfejä oikein tulkita. Ensinnäkin äidin silmäpusseilla on silmäpussit. Silmänaluset ovat kuin kengurun etumus. Molemmista pusseista kurkkii söpöjä pieniä kenguruvauvoja. Näillä silmänaluspusseilla kantaa myös kätevästi päivittäiset ruokaostokset Lidlistä kotiin. Olin aina kuvitellut, että ilma on ilmaista, kunnes mä ostin ensimmäisen sipsipussin!!!

Nukkuminen on yliarvostettua! Huomaat tuulettavasi jokaisesta yksin vietetystä vessakeikasta, pitkästä suihkusta ja kauppareissusta ja tunnet olevasi luksuslomalla täysihoitolassa. Voittajafiilis kruunaa tämän kaiken, kun osaat avata Snickerssin ilman rapinaa keittiössä taaperon leikkiessä legoilla huoneessaan.

Äitiys on todellakin sitä, mitä kuvittelin... - said none! Väsymys iskee vähintään siinä vaiheessa, kun huomaat hörpänneesi eiliset kahvin jämät kupista. Väsymys kiristää kuminauhaa, joka pitää korvia äidin päässä, kun isi täyttää astianpesukonetta. Hän halusi auttaa ja imuroi olohuoneen vain keskeltä lattiaa. Ihan niin kuin ne kodin ainoat perkeleen lemmikit juoksis sieltä sängyn alta tyyliin "hei, odota meitä!" Mä koitan sillon leijailla paikkaan nimeltä "happy place", joka löytyy koriskentän laidalta, jossa hihitän itsekkeen tyrannosauruksen yrittäessä nostaa korispalloa maasta.

Äidin otsa on kooltaan kuin Kiinanmuuri. Ainakin mun. Siitä pystyy lukemaan Kikkaran uhmatuhmailuista, kevään päiväkotipäivistä, työpäivistä, kun moppi ei luistanutkaan linoleumilla ja likaisista kumisaappaista valkoisella matolla. Kun ajatukset alkavat hiertää, otsa kuivuu kurttuun ja on ryppyinen kuin paistetun uuniperunan kuori. Jos ryppyvoiteetkin tehoaisi, naisilla tuskin olis enää sormenjälkiä. Kuluttajaa on kusetettu!

Joten nyt alkaa mun loma. Vaikka mä tiedänkin, että mun kesäloma tulee olemaan kuin yhdenillan juttu - uskomattoman kuuma, jännittävän kiehtova ja ohi ennen kuin oon edes tajunnu.



lauantai 27. kesäkuuta 2015

Syystakki äidille, kun nykyiset on kamalia

Mun täytyy nyt kyllä rehellisesti myöntää, että mun vaatetus kaikin puolin on kärsinyt todella paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Mä löydän aina Kikkaralle kaikkea kivaa ja tarpeellista mutta omassa vaatekaapissa samat vaatteet lojuu hyllyillä vuodenajasta toiseen. Varsinkin takit kaipaisi uutta ilmettä! Mä haluaisin, että syksyn uusi takki olisi joka paikkaan ja tilanteeseen sopiva, rento, muodikas ja kiva päällä. Mä myös haluaisin pidemmän takin, ettei aina olisi selkä paljaana. Tässä vilaus mun tämän hetkisistä takeista. Viihtykää!

1. Kyllä, mä olen tuulitakkimamma. Mä kuljen paljon pyörällä ja kilometrejä viikolle tulee 28,53 kilometriä, kun veivaan työpaikka-päiväkotiväliä. Joskus matkat on sellaista hikilenkkiä ja vastatuulessa tarpomista. Juuri nyt en osaa kuvitella muutakaan takkia työtakiksi työ/päiväkotimatkoille. Joskus sama sininen tuulitakki löytää päälle työn ulkopuolellakin. Mun mielestä se on oiva takki puistoiluun, lenkeille ja hiekkalaatikon reunalle.

Kikkara tuli ihmettelemään, mitä ihmettä mä teen =D


2. Kiva takki, jossa tykkään kauluksesta ja materiaalista, mutta alkaa olla jo tylsä ja aaaaaaaiiivan liian lyhyt kiinni ollessa. Takki on Brooker-merkkinen.

Aivan liian lyhyt malli tämän päivän kroppaan..... Oli ihan yes, kun olin koossa S


3. Musta HenkkaMaukan nahkatakki tulee laitettua päälle parempana takkina. Sekin on todella lyhyt ja ostettu silloin, kun olen ollut kaksi vaatekokoa pienempi.. En osaa pitää tätä ihan jokapäivän takki.



Mä löysin  Esprit.fi sivuilta ihania takkeja, joista kokosin lempparikollaaseja. Löysin myös kivat kengät, ananashuivin ja laukun ja ja ja ... Merkki on mulle tuttu mutta nettikauppa oli täysin uusi tuttavuus, niin uppouduinkin selailemaan ja klikkailemaan yhtä sun toista ostoskoriin. Tilauksille ei ole toimituskuluja, palautus on maksutonta ja nettikaupassa on maailman suurin Esprit mallisto! Uutiskirje kannattaa myös tilata, jos innostuit, koska siitä saa kiitokseksi -10%. Mitäs pidätte takeista ja asusteista kuvissa? Olisi jo aika päivittää tämä kulahtanut mamma taas tälle päivälle.


Kiva vaalea takki!! Ehkä mun suosikki!! Ja toi laukku <3


Kivan värinen ja rennonoloinen takki =) Kotittasin myös!
Tahtoo!


Uusia sivujahan ei selata läpi ilman, että kurkkataan lastenvaatteetkin, joten löysin Kikkarallekin syksyyn samantyylisen takin. Surffatessani sisustuspuolta löysin ihanat verhot Kikkaran huoneeseen kettu ja pöllöverhot. Samaa kuviota sai myös tapettina että boordina! Tietää, minne lomarahat on taas menossa! Nyt mä jatkan surffailuja vielä hetki, Kikkaran viihtyessä Disneypiirrettyjen parissa. Suosittelen kurkkamaan nettikauppaan ja inspiroitumaan!



 Mukavaa viikonlopun jatkoa!




keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Työpäivä lentokentällä

Sadepäivän tervehdys puolesta välistä viikkoa. Mä olen koko alkuviikon ollut töissä lentokentokentällä ja saanut kivasti vaihtelua työpäiviini. Kun viisituntinen aamuvuoro toimistosiivouksesta vaihtui yövuoroihin, meillä Kikkaran kanssa on ollut laatuaikaa kotona koko päivän. Mun toimeenkuva on siis siivooja palveluvastaava ja olen työskennellyt Sol Palveluilla vuodesta 2007 lähtien. TÄÄLTÄ pääsee kurkkaamaan kuvia töistä ja höpinöitä, joita kirjottelin postaukseen mitä Lindiz tekee työkseen.



Mä viihdyn lentokentällä. Tällä hetkellä tuuraan kesälomaa ja me mamman kanssa startataan firman auto iltaisin klo 19.00 jälkeen. Kotiin pääsee vasta, kun Tukholman ja Helsingin lentokoneet ovat laskeutuneet muutamaa minuuttia ennen klo. 01.00 yöllä ja pää osuu tyynyyn tuntia myöhemmin automatkan takia. Kikkara ja isi pärjää kotona vallan mainiosti, joten tällainen työvuoro silloin tällöin ei ole lainkaan pahasta.

Lentokentällä työvuoro alkaa -einiinkivasta- hommasta. Nimittäin EasyJet ja Nextjet lentoyhtiöiden majoitustilojen siivouksella. Siihen kuuluu petaaminen, joka ei todellakaan ole mun lempipuuhaa. Omat lakanani vaihdan mielelläni kotona ja rakastan puhtaan tuoksuisia petivaatteita, mutta hotellitason petaaminen ei houkuttele - samoin se pyykkivuoren pois roudaaminen....

Pyykkivuori....

Majoitustilat, jonne lentokoneiden miehistö majottautuu



Huoneita on pedattavana ja siivottavana kahdeksan. Majoitustilat sijaitsee lentokentän laidalla hyttysten buffet alueella. Hankala paikka, koska sinne on käveltävä ja vietävä kaikki tarpeellinen käsissä tai kärryllä. Se olisikin liian helppoa, jos huoltoajot olisi sallittu ja pihaan pääsisi portista. Kesäisin saa juosta hyttysiä karkuun ja talvisin kahlata polvia myöten lumihangessa. Good times!

Kun majoitukset on valmiit aletaan purkamaan työtehtäviä terminaalin saapuvista. Kruunupyyn lentokenttä, joka on Kokkolan ja Pietarsaaren välissä on pieni ja rauhallinen. Lentoja on muutama päivälle, joten koneiden ruuhkasta platalla ei voida puhua. Mutta nyt, kun Vaasan kiitoradat on remontissa, meillä on ruuhkaa, koska Vaasan liikenne on siirretty Kruunupyyn kentälle.

Saapuvat

Meillä oli aluks erimielisyyksiä, mutta kun löytyi yhteinen sävel työkin onnistui =D

Tiskaaminen ........ =D kyllähän te tiedätte!

Edessä upea lentosimulaattori, jossa koulutetaan miehistöjä ja annetaan "terapiaa" lentopeloista kärsiville. Pieni koppi on sisustettu kuten lentokone ja valtavat näytöt takaavat takuu varman lentämisen fiilikset.

Kahvila


Tää kahvikone on pelastanut meidät lukuisina iltoina ja öinä!

Todellakin tauko

Turvan eli turvatarkastuksen läpi joudutaan aina, kun mennään lähtevien puolelle. Kun siivotaan lomalentoja imurit ja välineet läpivalaistaan ja meidät tutkitaan aika perusteellisesti ennen koneeseen pääsyä. Meidän IDkorteissa on värikoodit, jotka määrittelee minne alueelle lentokentällä on lupa mennä. Jotta lentokentälle pääsee töihin siivouspuolelle on suorittettava kaksi erilaista laajaa tenttiä ja omat taustatiedot pitää olla kunnossa.

Turvatarkastus ja siisti kärry =D

Lähteävät - alue

Maailmalle....



Kun siivouskärryt seisoo tässä pisteessä - vastapäätä siivouskomeroa alkaa loppu häämöttämään ja takana on viitisen tuntia töitä. Jäljellä on toimistoja, lennonjohtotorni, kunnossapito, joka on erillinen huoltorakennus ja yökoneet.





Puolen yön jälkeen lähdetään kiskomaan imuria ja 100 metristä jatkoroikkaa kiitoradalle. Kotiinlähtö on enää muutamasta hullusta kymmenestä minuutista kiinni.



Lentokoneisiin ei jätetä virtaa - hienosti ajateltu meitä siivoojia, joten työ on tehtävä otsalamppujen varassa. Kone imuroidaan, penkit siistitään, vyöt ristitään, roskat kerätään ja wc pestään. Nextjetin matkustajamäärä on maksimissaan 36 matkustajaa, joten siivous on ohi tuossa tuokiossa.




Tänä iltana starttaa viimeinen lentokenttäyövuoro ja sitten on neljä päivää omia töitä ennen kesälomaa ja Skotlannin kuukauden mittaista reissua!! Vähiin käy ennen kuin loppuu! Nyt ruuanlaittoon ja sitten postiin hakemaan Kikkaran lego-ostokset.



Mitäs te teette työksenne?


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hunajaraparperimuffinssit valkosuklaalla

Jos tekee mieli kokeilla jotain uutta kesän antimista, niin suosittelen kurkkaamaan tätä muffinssiohjetta! Enkös mä juuri haaveillut tavoittelevani ihanna/unelmapainoa nyt, kun Juhannuskin on vietetty ja ei tarvitse vähään aikaan syödä kaksin käsin? Ne haaveet kaatuivat taas tältä erää siihen, kun sain työkaverilta raparpereja ja innostuin heti leipomaan Kikkaran kanssa. En tosin halunnut tehdä niitä perinteisiä muffinsseja sillä samalla ohjeella, joten keksin ja sävelsin jotain uutta.


- Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
- Lisää munat yksitellen vatkaten.
- Yhdistä kuivat aineet keskenään.
- Lisää voisokerivaahtoon vuorotellen hunajajogurtin ja jauhojen kanssa.
- Lisää pilkotut raparperit ja valkosuklaat
- Voitele muffinssivuoka
- Paista uunin keskitasolla 200C noin 15min.







Vanilijakastikkeen kera <3



maanantai 22. kesäkuuta 2015

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA: Äitibloggarit lukijoiden silmin

Eräänä sateisena iltapäivänä Kikkaran päiväuniaikaan Googlaillin Internettiä ympäriinsä ja päädyinpä kyselemäänkin Facebookin ryhmistäkin meille kaikille tutusta aiheesta. Ensiksi mä tavallaan mieleni niin kovin pahoitin siitä, mitä luin mutta toisaalta tajusin, että näinhän asiat suurimmaksi osaksi menee täällä äitibloggareiden haastavan raadollisessa oravanpyörässä. Kukapa sen parhaiten tietää, millaisia äitibloggarit on, kuin arvon raati - lukijat.

Monia lukijoita ärsyttää blogien kaupallistuminen ja materialismionni. Mainosta mainoksen perään ja toisia blogeja selatessa on riski jopa saada epilepsiakohtaus mainoslogojen ja- bannereiden vilkkuessa häiritsevästi sivun alusta loppuun asti. Blogimainonta on kehittynyt vuosien kuluessa aina vain suurempaan rooliin ja toisaalta onhan se ymmärrettävää, koska on se ihan älyttömän tehokas markkinointikeino. Siitä hyötyvät sekä bloggari että mainostaja. Mikä rooli jää mainoksille vittuuntuneelle lukijalle? Blogin sekä tuotteen uskottavuus kärsii, jos lukijalle tulee fiilis, että bloggaaja ei seiso täysin mainoksen takana. Lukijoiden takaraivoa paukuttaa skeptisyys, jos tuotetestauksissa vain ylistetään tuotetta maasta taivaisiin, jota ollaan käytetty kerran ja tuskin tullaan koskaan enää käyttämäänkään.

Moni kertoi blogien skippaamisen ja lukemisen jättämisen johtuvan yksinkertaisesti ärsyyntymisestä, jolla ei mitään tekemistä kateuden kanssa. Äitiblogeista halutaan löytää arjen sankareita, selviytymistarinoita sekä vertaistukea. Mutta nykyään joka toinen pursuaa jos jonkinmoisia  yhteistyöpostauksia, jotka on toteutettu sen ja sen firman merkeissä. Siinä vaiheessa, kun perheenäiti ei voi enää viedä lapsosiaan sinne perkeleen hiekkalaatille ilman kaulassa roikkuvaa huippujärkkäriä ja olla napsimatta kuvia ainoastaan lastensa kenkien logoista ja vaatteiden brändeistä, onko ihme, jos lukijat vaihtaa maisemaa.

Blogin elämänmakuisuus ottaa aidosti jalat alleen hyvin äkkiä, kun jokatoisessa postauksessa muistetaan mainita miten kengät on tullut sieltä, takki täältä, äidin ripset tuolta, kehon puhdistuskuurimömmöt tästä osoitteesta klikvitunklik ja kaupungin tekninen virasto tuli vielä hiekottamaan polupahasen kotiovelta sinne hiekkalaatikolle, kun pikkusen kerjättiin ja lupailtiin mainita sekin blogissa.

Toisten verenpainetta puolestaan nostattaa se, miten pienen lapsen elämästä kerrotaan julkisesti kaikki kuvien kera. Se koetaan jopa kuvottavaksi, jolla kirjaimellisesti häpäistään ja turmellaan lapsen koskemattomuus. Ei lämmitä Jormaa murrosiässä, kun löytää netistä potalla istumiskuvat ja vaippaihottomat! Lasten nimiin ruinataan yhtä sun toista tuotetta eli yritysten lypsäminen ja hyväksikäyttö on naurettavan säälittävän läpinäkyvää. Lapsista tehdään äitien harrastuksia ja kaikki tuodaan julki. Ihan kusisesta haamutikusta ala-asteelle asti. Monen mielestä äitibloggaus on myös jonkin sortin huomiohuoraamista, koska se pitää tehdä ehdottomasti netissä ja julkisesti.

- Niin niin, mutku mä rakastan kirjoittamista! Äidit puolustautuvat. Osta perkele ruutuvihko ja kasa lyijykyniä sitten!





sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kokoton ja sateisen kylmä juhannus

Otsikko houkuttelee varmasti kurkkaamaan kuinka meidän perheessä juhannusta vietettiin ha! Mutta me vietettiin sitä ihan perinteisesti sukulaisten kanssa syöden ja juoden. Tämän vuoden hittijuomaksi nousi ehdottomasti kaikkien keskuudessa ananaslimppari. Meillä viikonloppu meni tipattomasti grilliruokien, hyvän seuran, kuuman saunan ja ähkyn parissa. Pohjanmaalla lämpötila taisi juuri ja juuri päästä pikkuisen yli 10C. Haaveeksi siis jäi aurinkoisen lämmin kesäjuhla.

Hyvin alko =D Parvekkeelta napsastu kuva

Tulipa sitten syötyä kaikenlaista! Me pidettiin perinteiset "nyyttikestit" mun äidillä, jonne perhe kokoontui ruokakassien kanssa. Kävin myös Kikkaran kanssa samoilla leikkikentillä, joilla me leikittiin ja seikkailtiin, kun vielä asuttiin siellä reilu vuosi sitten. Oli ihanaa, kun mummola oli niin lähellä. Asuttiin mun äidistä parin minuutin matkan päässä. Kikkaralla olikin tapana juosta vain pihan poikki ja hän oli mummolassa. Mä en tiedä muistiko Aaron pihoja... mutta mulle tuli jotenkin haikeus takaisin.

Mun isäpuoli ja solttu kantoivat grillimaisterin titteliä todella onnistuneesti. Ruokamäärällä olisi syöttänyt pienen kylän.





Vietettiin äidillä koko päivä ja Kikkarainen nukahti jo alkuillasta klo. 19.00 touhukkaan päivän jälkeen omaan sänkyynsä. Me koitettiin Soltun kanssa toipua ylensyönnistä sohvalla vaakatasossa Netflixin avulla. Meillä työt ei tosin loppunut Juhannukseen, vaan solttu meni töihin lauantaina ja mua odottaa iltasiivouskeikka tänä iltana lentokentällä lomalennon kaarrellessa takaisin Turkista. Mutta lauantaina lähdettiin sulattelemaan grilliruokia Kikkaran kanssa lenkille ja tämä reipas poika oppi polkemaan pyörällä! Mä oon niin hirveän ylpeä! Nyt mennään lujaa ja äidin humppakahvat saa kyytiä.


Biuikissa

Jos ei jaksa polkea pyörällä voi aina kivuta isin olkapäille =D


Nyt sitä voikin taas koittaa olla syömättä kaksin käsin ja yrittää tähdätä siihen tavoite-/ihanne-/unelmapainon tavoittelemiseen. Tosin ole toivoakaan ennenkuin osaan jättää irtokarkit perjantaina kauppaan. Seitsemän päivää töitä jäljellä ennen kesälomaa - jaksaa jaksaa! Huomenna riekkuukin tuttuun tapaan Hormonihirviö, joten huomiseen ja rentouttavaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille.



Mitä teille kuuluu? Miten Juhannus meni?


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Ylitunteellisen äidin kuulumiset

Vihdoinkin saan toivottaa kaikille aurinkoista iltapäivää. Ensimmäinen kesäpäivältä muistuttava päivä täällä Pohjanmaan rannikolla on lämmittänyt kivasti. Mereltä puhaltava tuuli ei ole tuntunut kylmältä syysviimalta lainkaan. Toivo alkaa heräämään kesän suhteen.

Toivo puolestaan hormonihirviön kesälomalle lähtemisestä ei tunnu lainkaan todennäköiseltä. Mä en tiedä mihin väliin mussa jylläävät hormonit ovat päättäneet antaa mulle pienen breikin tästä kaikesta. Se, että mä olen kiukkuinen vatipää joka maanantaisin ja kirjottelen teille, mitä sylki suuhun tuo, olen puolestaan itkuinen liikkis tiistaista sunnuntaihin. Sentimentaalinen, tunteikas, todella herkkä ja voimakastunteinen. Mua itkettäis kaikki!

Tätä on jatkunut jo tovin. Viime kuussa äitienpäiväkahvilla päiväkodissa en voinut katsoa kameraan, kun Kikkarasta ja musta haluttiin ottaa yhteiskuva ja olin niin tavattoman liikuttunut ja vedet silmissä Kikkaran maalaamasta taulusta ja pienin sormin näpertämästä puuhelmikaulakorusta. Jos mulle kerrotaan päivän päätteeksi, miten reipas Kikkarainen on ollut tarhassa ja pieni seisoo mun vieressä silmät onnesta säihkyen, saan purra poskeen oikein kunnolla etten ala vetistelemään! Aina, kun poikaa kehutaan - olen heikoilla jäillä väpättävän alahuuleni kanssa.

Telkku on varmasti pahin! Siksi mulla onkin ohjelmia mustalla listalla. Johtopaikkaa pitää Extreme makeover home edition. Ehdottomasti EI KATSOTA KOSKAAN ENÄÄ IKINÄ ohjelma! Kuivin rinnuksin ja nätein meikein mä en tästä ohjelmasta selviä. Samoin kaikenlaiset eläinlääkäriohjelmat sekä sellaiset, joissa tehdään jotain toisten ihmisten hyväksi on mun mustalla listalla. Empatiat ryöppyäävät ja kyynelten virta on hurjempi kuin Tenojoen laskut! Tosin eräskin ilta purskahdin itkuun, kun Sikke poltti kinuskit pohjaan kokkiohjelmassa...... ?

Koiranpennut, hassut kissanpennut, eläinemot pentuineen, vauvat, kirjoitukset äidinrakkaudesta, sodissa kaatuneet sotilaat, värjäytyneet uudet rintaliivit ja the Beatlesin yesterday biisi. Mä en kestä....



Keskenmenosta voin puhua ihmisten kanssa, jotka siitä tiesi. Mutta en mielellään muiden, koska sana keskenmeno johtaa aina halaukseen ja sitten mun pato murtuu. Mä olin eilen neuvolalääkärissä kyseisen asian takia - rutiinitarkistus, että kaikki on kunnossa ja pahin kohta oli se, kun lääkäri kysyi multa, miten mä voin. Kiemurtelinko mä? Kerroin rehellisesti miltä tyyliin kaikki tuntuu ja myös tästä pillittämisestä. 

Hormonit on kirjaimellisesti päin helevettiä ja manipuloivat mun päätä. Siitä sitten mars verikokeisiin, jotta saadaan suuntaa antavaa infoa seuraavaksi. Muuten elämä on YES. Skotlannin kuukauden mittainen reissu on enää parin viikon päässä. Uusia töitä on haettu ja vauvahaaveet on jälleen ajankohtaisia. 

Pikkuisen itkettää myös blogin kesälomatauko, joka tulee pakkorakona. Skotlannissa mulla ei ole mahdollisuus olla koneella, joten päiväkirja ja perinteinen lyijykynä ajaa näppäimmistön hommaa ja reissusta päivitellään sitten elokuussa. Samoin osallistun parhaillaan suureen valtakunnalliseen novellikilpailuun, niin novellin kirjoittaminen on veloittanut harmikseen blogiaikaa. 



Mutta onko teissä siellä itkupillejä? Liikkiksiä? Herkkiksiä?