keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Paljon onnea Tutipuu & Arvonta

Vuosi sitten näihin aikoihin mulla oli edessäni tyhjä, valkoinen sivu. Ei lukijoita, ei kommentteja. En uskaltanut edes haaveilla olevani tässä tilanteessa, jossa nyt olen tänään.

Siitä tyhjästä ja valkoisesta sivusta muovautui hiljalleen mun näköiseni. Tutipuu alkoi tuntua paikalta, jonka ääreen oli kiva palata yhä uudelleen ja uudelleen. Tästä tuli niin se mun juttu!

Paljon on mahtunut yhteen vuoteen! Olen tutustunut aivan loistaviin äitibloggareihin, saanut tukea, neuvoja, kannustusta ja olkapäätä aina, kun oon tarvinnut. Mä lähdin alun perin kirjoittamaan itselleni, nyt kirjotan ja kerron asioista teille. Musta on ihana tietää, että joku on aina lukemassa!

Ja voitte uskoa, että mulla on tänäpäivänä aivan mahtavat lukijat, joista en voi kiittää tarpeeksi. Te teette bloggauksesta huippua! Tämän hetkinen bloggaus on just sitä, mitä kuvittelinkin tämän olevan!! Kiitos siis, että olette pysyneet mukana!

Tänään siis juhlitaan blogin synttäreitä ja teidän kaikki on kutsuttu paikalle! Virtuaalikuplivat siis kaikille!!

Onnea 1v. Tutipuu <3

Sen kunniaksi ja kiitoksena teille lukijoille arvotaan 30€ lahjakortti ihanaan Lasten taikamaahan.

"Tuotevalikoimassa on paljon iloisia, värikkäitä ja "lapsellisia" vaatteita, monenlaisia ihanuuksia."

Arvonnan säännöt:

1 arvan - saat tykkäämällä Lasten taikamaan Facebook -sivustosta

2 arpaa - saat olemalla rekisteröitynyt (omaat siis Blogger-tunnukset) lukijani tai liityt lukijaksi

3 arpaa - saat tykkäämällä Tutipuun Facebook- sivusta


Ilmoitathan kommentissa monellako arvalla osallistut arvontaan ja muista liittää sähköpostiosoitteesi mukaan.

Arvonta päättyy sunnuntaina 20.4 klo. 15.00 ja Kikkara toimii "onnettarena" jällen kerran!



ARPAONNEA!!!


Yhteistyössä:


Onnellinen bloggari heh =D

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Operaatio äiti

Yksi mun lempiblogeista ja ehdottomasti lempi bloggaaja. Aneten blogi oli niiden ensimmäisten blogien joukossa, jota oon seurannu oman blogihistorian alusta asti.

Tykkään ihan hirmu paljon!! Life, bullshit ja baby powder. Kumpa olisin ite keksinyt jotain yhtä hyvää! Musta toi on just sitä, mitä mun elämä tällä hetkellä on heh.

Parasta blogissa on vaatepostaukset ja just se, että vaikka vaatteita on ihanan paljon, Anetelle kelpaa kaikenlaiset lastenvaatteet. Ei ole pelkästään pintaliitoa ja merkkielvistelyä.

Tykkään Aneten avautumispostauksista, josta tulee esille hänen herkkyys ja hyväsydämisyys. Vuodenpäivät ollaan tunnettu näin netin välityksellä ja täytyy sanoa ettei ole kuin pelkkää hyvää sanottavana koko ihmisestä. 

Pieni pellavapäinen poikakin on ihana! Herttainen mietiskelijä, jolla on söpösti sukat makkaralla. Tykkään pienestäkin niin hirmuisesti. On ollut ihana seurata pienen miehen kasvua ja seikkailua muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta reippaaksi taaperoksi.

Harmikseen Anette on ollut meidän kaveruuden alusta asti tosi ikävän kiusaamiskarusellin kyydissä. Muistan mistä kaikki alkoi ja kuka/ketkä sen aloitti ja kuka/ketkä sitä jatkaa edelleen.

Nyt on tapahtunut jotain kauheeta, koska Anette on hävinnyt kuin tuhka tuulee. Saan maileja melkeinpä päivittäin jossa kysellään olenko kuullut hänestä.

Mä en voi muuta sanoa niille, jotka tätä paskaa edelleen jatkaa ja, jotka on tämän saanut aikaan, et hävetkää! Te saatanan aivottomat ÄITI-IHMISET siellä helevetin äityleissä! Pohjamudat oikein vauhdissa eiks je? Saatte olla ylpeitä teoistanne ja puheistanne. Meitä erottaa yksi ainoa juttu tosin. Te olette kiusaajia ja me ei.

Anette, voi kun sä voisit olla välittämättä tästä kaikesta.... Meitä on kuiteskin enemmän kuin kiusaajia, jotka välittää susta ihan oikeesti! Täällä on monta, jolla on ikävä sua!

Mä muistan miten sä lähetit mulle tämän ihanan kommentin, kun mä olin maassa:


Toi kommentti todisti, että sulla on sydän paikallaan! Anette mä välitän susta paljon!! Sä oot mulle tosiystävä! Sä oot ihana, herttanen, kiltti ja just sellanen, mitä jokainen tarvii!

Sä sen sanoit: Älä välitä urpoista!!
Mä toivon, että sä luet tämän....  ja, että tää hymyilyttää... edes vähän...

Mulla on ikävä sua!!

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 20 Virvon varvon

Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks....

Lakatkoon tää loppuunkulunut selkä jomottamasta ja lantio paukkumasta. Pysykööt ilmavaivat kurissa, pissa karkaamasta (tai ainakin Tenassa) ja sammakot suusta tulematta. Muuttukoon elämänkatsomus mustavalkoisesta värillisemmäksi. Ehkäpä nuo uhmaiänkin tuomat rypyt otsalta siliäisi ja mustat pussit silmien alta katoaisi? Jospa se ryhtikin suoristuisi? Pysähtyköön ruhon rupsahtaminen ja selluliitin hyllyäminen. Tulkoon aikaiset aamutkin hitaammin...

Mitä muuta keväiset varvut voisi tuoda mukanaan? Ehkä onnea, positiivisuutta, vähemmän kyynisyyttä. Seikkailuhalua ja leikkimielisyyttä vähemmän pessimistisyyttä. Terveyttä ja hyvää mieltä, huomattavasti vähemmän stressiä! Rahakaan ei olisi pahitteeksi.

Hypätköön jokainen viemäriin tippunut hiuskiehkura takaisin päähäni ja olkoon jokainen mustapää pusketta läpi! Täyttyköön imetyksen pilaamat lurppaiset roiskeläpät taas nuoruuden innostuksesta ja tasaantukoon hormonien aiheuttama hurrikaani pään sisällä.

Lentäköön pesemätön pyykki pesukoneeseen neljäänkymppiin ja nostakoon Pääsiäisen voima miehen  perseen ylös sohvalta ripustamaan pyykin narulle. Pesköön tiskiharja likaiset tiskit ja kuljettakoon imuri itse itseään.

Virvon varvon rakkaudella.  Jep jep.... Kai se on toivottava jotain rakkaudellekkin ettei homma mene siihen, että ensin virvotaan ja varvotaan niin perkeleesti ja sitten ihmetellään pyhien jälkeen, että minkäläisen noita-akan vierestä aamulla herätään ja lopuksi joutuu paskat housussa jännäämään minkälaisen yllätyksen muna onnistuu kyhäämään!!

Joten virvon rakkaudelle. Roimahtakoon lasten väsyttämä arki uudestaan ja leiskukoon lempi makkarissa. Kukkikoon hellien sanojen runosuoni ja avautukoon pääsy lämpimään syliin useammin.

Ja mä uskon Pääsiäisen nimeen... Kaiken tämän epätoivoisen virposen ja varpomisen jälkeen, että oon tiedostamatta ihan loppuun asti, sairastanut pahamaineista lintuinfluenssaa jo ennenkuin se edes rantautui Aasian maalta meille tänne Suomeen.

Tiputanssia on tullut vedettyä kädet räpsytellen jo vuosia!! Harakkana kuolaan kaiken kiiltävän perään!! Munien päälläkin on tullut istuttua useinkin ja joka toinen tunti tunnen itteni tosi pöllöksi. Aamuisin peilistä takaisin tuijottaa petolinnun perse ja etelän lämpöön tekee mieli aina, kun mittari tippuu lähelle pakkaslukemia. Varpaatkin on aikamoiset räpylät, mua on helppo kusettaa, koska mut saa helposti jyvälle, mä otan nokkiini aika useesti mutta oon myös selvinnyt asioista omin nokkineni, oon kananlihalla iltaisin, mulla on loistava kyky munata itteni, tykkään kukkua yömyöhään blogin parissa ja käet menee taskuun väkisinkin....  Pakkohan tämän on ollu lintulenssua!!!!



Virvon varvon läppärillä: Hyvää Pääsiäisen odotusta kaikille!


  

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Suussa sulavat Snickers muffinssit

Niinkin tuttu ilmiö kuin makeannälkä iski niinkin osuvaan aikaan kun lauantai-iltana... Päätettiin siis alkaa Kikkaran kanssa leipomaan.


 ~ SnickersMuffinssit ála Lindiz ~

3 munaa
2½ dl sokeria
150g voita
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl vanilijasokeria
3rkl kaakaojauhetta
3 dl maitoa
2-3 Snickers patukkaa

- Vatkaa muna ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi
- Lisää joukkoon sulatettu rasva
- Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahdon sekaan vuorotellen maidon kanssa
- Lisää paloiteltu Snickers
- 200C
- Noin 15min
- Uunin keskitaso



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kohti Pääsiäistä & !! blogiYllätys!!!

Me Kikkaran kanssa ollaan otettu pieni varaslähtö Pääsiäiseen jo parisen päivää sitten. 








 



Ollaan herkuteltu suklaamunilla ja mun on tehnyt mieli mämmiä vanilijakastikkeella jo viikkoja!! Kummaa, koska ennen en voinut sietää mämmiä. Pääsiäisen kohokohta mämmille oli se yksi lusikallinen ja that´s it. Nyt tuntuu, että kuola valuu, kun kävelen pienen mämmipurkin ohi kaupassa. Kai se musta mönjä on sieltä pyhien ajaksi kotiutettava!?!

Pian ilmestyy pikkunoidat ovien taakse ja Kööpelivuoren noita saa jälleen villin luutansa takapuolen alle. Parasta Pääsiäisessä on kuitenkin ihanan pitkä viikonloppu. Mun synttäritkin osuvat sopivasti vielä pääsiäismaanantaille. 

Ensiviikolle jää pajunkissojen kiskittely ja oksien koristelu. Pääsiäisherkkujen ostaminen, pikkuveljelle mun järjestämät synttärituparibileet sekä tämä 
yllätys:




1-vuotissynttäreiden kunniaksi on luvassa megapostaus keskiviikkona ja yhteistyökumppanin avulla toteuttu synttäriarvonta jeij!!! En malta odottaa!!!

Nyt mukavan aurinkoista lauantaita kaikille ja Lapsimessuille menijät, pitkäkää hauskaa!!





torstai 10. huhtikuuta 2014

Muistutus!!

Hei ihanaiset!!! Tulin muistuttamaan, että meidät löytää myös Facebookin puolelta. Tulkaa ihmeessä klikkaamaan TYKKÄÄN, jos tykkäätte meistä!!

Päivittelen sinne tuota pikaa pienimuotoisen keskustelun tarhan työntekijän kanssa.

Click click kuvaan =)




Aurinkoista torstaipäivää kaikille! Me lähdetään kaupungille pikkusen shoppailemaan päikkäreiden jälkeen yay !!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

!! Päivähoito mietityttää !!

Mä olen monesti kertonutkin, että meillä tässä hevosenkengän muotoisessa pihapiirissä on sisarusryhmäpäivähoito. Meillä on samanlainen rytmi kuin tarhalla, joten ollaan ulkona päivittäin samaan aikaan. Kikkara on näin saanut oivan tilaisuuden leikkiä ikäistensä kanssa.



Olenkin postannut monta kertaa kuvia, miten Kikkara ja tarhalaiset leikkivät yhdessä ja kivaa on. Tämän takia jätettiin kaupungissa (10km päässä) avoinpäiväkoti käymättä jo viime syksyllä, koska Kikkara sai niitä kavereita ja seuraa ihan omalta pihalta.



Meillä on myös pieni puisto parin askeleen päästä pihalta, jonne tarhalaiset menevät aina silloin tällöin. Tässä on nyt muutamana... Tai noh... Aika useasti käynnyt siten, että lapset ovat ensin leikkineet nätisti hiekkalaatikolla. On ollut helppo pitää silmällä, kun 12 lasta ei ole juossut ympäri pihaa. Sitten lelut onkin kerätty koriin ja lapsille on ilmotettu, että me lähetään sinne puistoon.

Kikkara on kyynel silmäkulmassa katsonut, miten lelut on otettu pois ja hänet on jätetty istumaan yksin hiekkalaatikolle. Meille on myös tehty selväksi, että puistoon ei ole asiaa silloin kuin tarhalaiset on siellä. Puisto on myös aidattu niinkuin meidän piha ja tarha lukitsee portin visusti. Tullut todella epäreilu olo!

Itku on päässyt monta kertaa. Jopa multa, kun joudun näkemään, miten Aaron pahoittaa mielensä ja itkee kavereidensa perään. Paha mieli on yltynyt ihan spagettiraivariin asti. Saan keksiä vaikka ja mitä, että saan pojan piristymään ja unohtamaan tarhalaiset.


Tarhalaisten pihalla olo riippuu useinmiten siitä, kuka on töissä. Tuun juttuun hienosti kahden aamuvuorolaisen kanssa ja kaitsitaan koko lapsilaumaa yhdessä. He pitävät kivasti myös Kikkaran puolia ja pieni tarhalainen saa noottia, jos Kikkaralta otetaan jotain kädestä tai muuten vaan käyttäydytään tökerösti. Ja minä tietysti ohjaan Kikkaraa toisinpäin olevissa tilanteissa. Aaronille puhutaan kivasti ja myös hänet otetaan huomioon, vaikka en sitä odotakkaan! Tarhan omissa lapsissa on ihan tarpeeksi.

Aaron on melkein jopa ihastunut tähän pinkissä haalarissa juoksentelevaan tyttöön. He leikkivät yhdessä ja juoksentelevat käsi kädessä. Söpöä!! Etenkin koko viime viikon tarhalaiset leikkivät pihalla ja Aaron sai laatuaikaa lasten kanssa, kun solttupoika vei pojan ulos heti töistä tultuaan mun kaatuessa flunssasena sänkyyn.

Eilen tiistaina Kikkara heräsi päikkäreiltään 14.30 ja isi oli kotona 15.00 aikaan. Puin pojan valmiiksi välipalan jälkeen ja Kikkara lensi ulos innosta, kun kuuli lasten äänet. Hörpin teetäni pienellä rivarikuistilla ja pidin silmällä parin metrin päässä olevaa hiekkalaatikkoa, jossa pienet leikkivät.

Iltavuorossa oli ihminen, josta en pidä. Ilkeä, töykeä ja epäkohtelias. Hän on tehnyt eleillään todellakin selväksi ettei tykkää, kun Aaron leikkii tarhalaisten kanssa. Aaronille ei puhuta... Ei huomioida ja usein tarha on kerännyt ne lelut ja lapset on viety puistoon. En ymmärrä tämän ihmisen ongelmaa!

Nyt tämä ihminen ei tykännyt, että pinkkiin haalariin pukeutunut tyttö leikki meidän pojan kanssa ja, että solttupoika potki jalkapalloa heidän kanssaan, johon muutkin lapset innostuivat tulemaan mukaan. Tämä aamulääkkeet unohtanut ihminen kävi kuiskuttamassa harjottelitytölle, että pitää silmällä tyttöä. Joka kerta, kun tyttö koski Kikkaran hiekkaleluihin tai juoksentelivat yhdessä, tyttö kommennettiin tai kannettiin hiekkalaatikolle.

Kun kielloista huolimatta tyttö viihtyi Aaronin kanssa, alettiin tyttöä uhkailemaan sisälle menolla. Ja lopulta hänet kannettiin "jäähylle" sisälle, kun innostui leikkimään isolla traktorilla Aaronin kanssa.

Reipas puolituntinen päättyi siten, että tarha keräsi kimpsut ja kampsut kasaan ja pirullisen iltavuorolaisen toimesta lapset komennettiin puistoon. Jättivät Aaronin taas yksin.

Itkuhan siinä tuli. Samoin pinkkiin haalariin pukeutuneella tytölle, jota roikottamalla kannettiin puistoon. Itku kuului puistosta meidän etuovelle asti.

Voitte uskoa, että mulla kiehui! Todella epäammattimaista käytöstä! Ymmärtäisin, jos Aaron olisi ongelmaksi. Jos hän riitelisi, haastaisi riitaa, kiusaisi tai satuttaisi muita. Mutta mitään näistä ei koskaan ole tapahtunut! Pikemminkin toisin päin. Aaronia on tönitty, isketty lapiolla ja lapset häätäneet kauemmaksi.

Mä yritin kyyneleet silmissä rauhotella maassa kavereidensa perään itkevää poikaa. Yritin kaikkea, mikä ennen on piristänyt. En saanut toista edes syliin. Huutoa, parkua ja hämmennystä. Mä niin osasin samaistua toisen pahaan mieleen.

Viimein sain Kikkaran rauhoittumaan. Istuin hänen vieressään kylmällä nurmikolla ja pyyhin nessuun kyynelten tahrimia kasvoja. Halasin toista, joka halusikin yhtäkkiä syliin. Kikkara niiskutti mun hiuksiin. Kysyi "why" itkuisellä äänellään. - En tiedä rakas... Äiti tietää, että sua harmittaa, mutta sä et tehnyt mitään väärää. Halasin Kikkaraa lujaa.

Solttupoika kihisi raivosta! Ravasi nurmikolla edes takaisin kuin häkkiin teljetty eläin. Voin uskoa, että suusta olisi tullut kattava sanavarastollinen vihaista tekstiä!

Aikaistettiin illalle suunniteltu kauppareissu, koska toivottiin sen piristävän Kikkaraa. Oltiin puhuttu Cars suklaamunista ja se vähän piristi toista. Pinkkiin haalariin pukeutuneen tytön itku kuului edelleen. Hän istui yksin aitaan nojaten ja katsoi meihin päin aidan raosta. Aaron huomasi tytön ja heilutti sylistäni " pa-paiii". Tyttö heilutti takaisin.

Miksi näin toimittiin?

Samainen sisarusryhmäpäivähoito jättää liiankin monta lasta harjottelijalle, joka on kiinnostuneempi kännykästään, kun lapsista. Samoin se juoruaminen keskenään vie niin paljon aikaa ja huomiota pois lapsista, että kukaan tädeistä tuskin huomasi, miten lapset juovat katolta lorisevaa sadevettä ränneistä hiekkalapioillaan. Vaikka vettäkin tulee taivaan täydeltä tai on -25C lapset on ulkona. Mihinkään ei vedetä mitään rajaa!

Minä en haluaisi, että oma lapsi heitetään kaatosateeseen istumaan vesilammikkoon! Joo, kuravaatteet on keksitty, mutta silti! Ja, vaikka rahaa laitankin kunnon talvivaatteisiin en silti vie lastani yli -20C pakkaseen leikkimään!

Mä en todellakaan tiedä millaiseen päivähoitoon uskallan pojan antaa tällä mun mentaliteetillä. Jos näinkin pienessä ryhmässä, jossa on 12 lasta on meno tällaista, niin mitä se on suuremmissa tarhoissa?

Mä olen nyt kaksi vuotta seurannut pihapiirimme tarhaa ja suoraan sanoen pelottaa, kun se päivä tulee, että mun täytyy luovuttaa mun kaikkein rakkain vieraiden hoitoon! Mitähän mieltä ovat pinkkiin haalariin pukeutuneen tytön vanhemmat siitä, että toinen kannetaan sisälle jäähylle, vain ja ainoastaan siksi, koska halusi leikkiä. Tai siitä tavasta, jolla häntä kannettiin puistoon ja jätettiin istumaan ja itkemään yksin.

Ajatuksia päivähoidoista?

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Viikonloppu kuvakollaasina 4

Voihan köhköh ja niisk niisk!
Mä olen ollut sairaslomalla ja puoltoista viikkoa. Selästä.. Mutta tietenkin kunnon duunari sairastaa sairaslomansa aikana kaikki mahdolliset, että sitten pääsee taas terveenä töihin ja paahtamaan aina sinne Pääsiäisen lomille asti täysillä.

Loppuviikko oli ihan kamala! Torstaina kuumetta oli sen verran, että olin tiuskinut telkkua kattelevalle solttupojalle 22.30 jälkeen, et koittaa nyt vaan vaihtaa se kanava takaisin Emmerdalelle. 

Mut ääääh, mä jaksoin viedä Kikkaran kuitenkin perjantai aamusesta ulos...Lounaan aikoihin jouduin tosin soittamaan solttupojan töistä kotiin nousseen kuumeen takia...

Perjantai

#1 - Aamu alkoi itsensä douppaamalla
#2 - Kikkaran kanssa ulkoilua kevyestä kuumeesta huolimatta. Oli niin mahtava auringonpaiste, että tuntui vääryydeltä jäädä sisälle!
#3 - Illan leffa; Mitäs me Spartalaiset. Hahaha en oo pitkään aikaan nauranut niin makeasti!!
#4 - Maailman parasta kipeälle kurkulle. Vanilijatoffeejäde <3



 Lauantai

#1 - Viidakkoleikkejä
#2 - Lisää leikkejä sadepäivälle
#3 - Onneks solttu oli Kikkaran kanssa koko aamun ulkona, sillä loppupäivä menikin sataen =/
#4 - Lauantaiostokset kaupasta
#5 - Illan leffa; Die Hard 2 <3
#6 - Alkuillan mustikkarahka
#7 - Evästä elokuvalle!


Sunnuntai

#1 - Yöllä sairastui Kikkara ja tuttu lääkitys aloitettiin limaseen oloon
 #2 - Kurjaa olla sairaana!!
#3 - Kaks nuhanenää
#4 - Autoleikkejä


....... Ja piiiiitkän pitkä sunnuntai sisätiloissa niiskuttaen jatkuu aina vain...

#1 - Master Chef -leikkejä. Haaveiltiin mitä kaikkea syödään, kun maku- ja hajuaistit palaa... niin ja se ruokahalu..
#2 - Koomailveilyä kameralle
#3 - Operaatio tarkkuturkki
#4 - Hieno tuli. Aaron hoiti hienosti Biui-kissan harjauksen



Nyt kyllä meinaa olla jonkin sortin matalapainetta päällä!! Mä olen viime keskiviikosta asti kävellyt kirjaimellisesti punaisessa aamutakissa. Päivien kohokohta on ollut päikkäriaika ja illalla Emmerdale. On ihan vetämätön olo. Mun energia ja motivaatio on tipotiessään. Mikään ei innosta. Lieko flunssalla vielä osuutta asiaan?

Ahistaa kotona oleva sotku. Ollaan aloitettu pakkaaminen parisen viikkoa sitten. Muutto omaan kotiin on kuun lopussa ja periaatteessa vain puhelinsoiton päässä, että avaimet saa hakea Riskan toimistolta. 

Mä olen perfektionismiin taipuvainen autistimainen siivoushullu, jonka tiptop ilme on pahasti kaaoksen seassa. Lattialla ei ole enää mattoja... Tauluja ei ole seinillä. Hyllyt ja kaapit on tyhjät... Verhot roikkuu joten kuten ikkunassa.. Vielä jouluiset.

Tähän mennessä mä olisin jo kovaa kyytiä ollut vaihtamassa keväisiä värejä kotiin ja pesemässä ikkunoita ulkona ja rapsimassa haravan kanssa takapihaa. Nyt kaikki vaan on... Me vain odotetaan.

Töistä kuuluu huonoa.. Tuuraajaa on kämmännyt asioita... Mm. käyttänyt lattianhoitokonetta, jota kielsin käyttämästä ja nyt on tuloksena lattiapinnan syöpyminen pääruokalan lattiassa. Ja paikassa, josta kaikki sen näkevät. Entinen kiiltävän kaunis lattia näyttää nyt siltä kuin siihen olisi kuivunut 12 litraa kuravettä ja jätetty siivoamatta. Arrghhhhh!!! Mukava mennä perjantaina töihi parsimaan muiden paskoja! Kun joskus kuunneltaisiin... Huoh.

Toivottavasti tämä flunssa alkais jo helpottaa. Niin mulla kuin Kikkarallakin...
Nauttikaahan auringonpaisteesta!
 
Mukavaa tiistaita kaikille!!

Meidän istuttamat tulppaanit <3


maanantai 7. huhtikuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 19 Turkistarhaus

!!WARNING!! -Postaus sisältää kuvamateriaalia, jotka ei mahdollisesti sovi herkille.-

Myönnettäköön.. mutta en todellakaan ylpeästi, että Suomi on maailman suurin ketun- ja minkinnahkojen tuottaja. Oikeutta eläimille sivu turkistuotannosta kertoo, että "noin 20 prosenttia maailman ketunnahoista ja viisi prosenttia minkinnahoista on peräisin Suomesta, mikä käytännössä tarkoittaa noin kolmen miljoonan eläimen kuolemaa joka vuosi."



Mun mielestä hirveää! Surullista! Julmaa ja sadistista roskaa! Joka kerta, kun aihe on esillä turkisalan puolustajat vetoavat aina työllistävyyteen ja huikeisiin vientituloihin. Ja ne, jotka murehtivat eläinten kohtaloa leimataan automaattisesti aivottomiksi kettutytöiksi.

Turkistarhaus on täydellisen vastenmielistä, totaalisen moraalitonta ja suorastaan sadistista liiketoimintaa. Tämä kaikki ei ole enää nykypäivänä tarpeellista millään tavalla! Vaatteitahan tehdään paljon paremmistakin materiaaleista kun turkikset. Ainoastaan venäläisille ja Kate Mossin kaltaisille hupakoille turkki tuntuu olevan vielä arvon mitta ja egon pönkitys.

Google

Turkistuotannossa paljastuu ainoastaan ihmisten ahneus, raakuus ja turhuus. Kukaan ei tarvitse enää turkkia lämmön tai hengissäpysymisen takia. Mehän jumalauta kamppailemme ilmaston lämpenemisen kanssa! Puuvillaakin on viljelty jo iät ja ajat. Mikä vika viskoosissa on?

Mä en ole koskaan tajunnut, miksi joku haluaa pukea kuolleen eläimen päällensä ja elvistellä sillä!

Google

Google
Google
Google

Google

Turkistarhauksessa ainoastaan rahanahneet ruokkivat tuotoksillaan kallista luxusbisnestään ja eläimet, jotka eivät edes kuulu Suomen luontoon pulittavat kaiken kärsimyksillään. Turkiseläinten jalostuksesta huolimatta eläimillä on yhä samat tarpeet ja vaistot kuin villeillä sukulaisillaan. Näihin kuuluvat esimerkiksi niinkin luonnolliset asiat kuin liikkuminen, saalistaminen, minkeillä uiminen, ketuilla kaivaminen, reviirin puolustaminen, lisääntyminen, pentujen hoitaminen ja lajille ominaisten sosiaalisten suhteiden ylläpito.

Kuinka nämä on toteutettu turkistarhauksen yhteydessä? Onko tosiaan huolehdittu perinpohjaisesti eläinten hyvinvoinnistä niin loistavalla menestyksellä, että voidaan todellakin ylpeillä meidän turkistarhausbisneksellä?

Mä olen sitä mieltä, että taloudellisen mammonan ja eläinten lajityypillisten edellytysten takaaminen eivät vain voi kulkea käsi kädessä! Ensinäkin eläimet elävät koko elämänsä verkkopohjaisissa kopeissaan, myös talvisin. Häkeissä ei aina ole edes vaadittua makuuhyllyä. Jos koira laitettaisiin 0.8 neliöiseen häkkiin ja jätettäisiin ulos yötä päivää ilman lenkkejä ja istumaan omien jätöksiensä päällä, se oli eläinsuojelurikos. Miksi turkiseläin ei ole oikeuttu samaan eläinsuojelain pykälään?


Google

" Turkistarhojen eläimet ovat usein häiriintyneitä epätyypillisistä olosuhteista johtuen. Niillä esiintyy stereotyyppistä häiriökäyttäytymistä, kuten saman liikeradan toistavaa liikehdintää, esimerkiksi häkin seinää vasten pomppimista taukoamatta. Eläimet voivat myös alkaa purra itseään tai toisiaan ja jopa syödä häkkitoverinsa. Omien poikasten tappamistakin esiintyy enemmän kuin luonnonvaraisissa olosuhteissa." - Kirjoittaa Animalian sivusto aiheesta.

Google

Google

Google

Google

Google

” Turkistarhaus on laillinen elinkeino! ” Paskat! Ei laillisuus todellakaan tee jostain asiasta automaattisesti hyvää, eikä edes hyväksyttävää! Perkele, jos asiat olisivat eläimillä kunnossa, niin silloinhan kettutytöillä ja eläinyhdistyksillä ei olisi mitään kuvattavaa eikä puolesta ja vastaa mielipiteitä olisi. Kuvattavaa näyttää kuitenkin olevan ihan vuodesta toiseen!

Mä olen niin VASTAAN turkistarhausta kuin voi vain olla! Jopa ihan tämän ikäisenä "muka aikuisena" katson todella hitaasti kieroon turkkiin pukeutuneita hienopieruja. Ja kertaakaan kukaan ei pääse ohitseni ilman nasevaa kommenttia kuolleesta eläimestä tai fiilistä Uinu uinu lemmikkini leffasta!

Mä en siedä, sulata enkä kertakaikkiaan edelleenkään niele tätä julmuutta! Ja mä annan sen myös kuulua! Niin täällä kirjainten muodossa, kuin kaupungillakin ihan livenä.

Google


Mä en voi muuta todeta kuin, että ihmisen turhamaisuudella ei ole rajaa. 





eläinten lajityypillisen elämän edellytysten takaaminen ja taloudellisen hyödyn tavoittelu eivät sovi yhteen. - See more at: http://www.oikeuttaelaimille.net/turkistarhaus#sthash.x8hJLJKz.dpuf
eläinten lajityypillisen elämän edellytysten takaaminen ja taloudellisen hyödyn tavoittelu eivät sovi yhteen. - See more at: http://www.oikeuttaelaimille.net/turkistarhaus#sthash.x8hJLJKz.dpuf
eläinten lajityypillisen elämän edellytysten takaaminen ja taloudellisen hyödyn tavoittelu eivät sovi yhteen. - See more at: http://www.oikeuttaelaimille.net/turkistarhaus#sthash.x8hJLJKz.dpuf
eläinten lajityypillisen elämän edellytysten takaaminen ja taloudellisen hyödyn tavoittelu eivät sovi yhteen. - See more at: http://www.oikeuttaelaimille.net/turkistarhaus#sthash.x8hJLJKz.dpuf

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Poikien lelut sotilaan silmin

Pyssyt, aseet, ampuminen, sotiminen, tappaminen....

Tätäkö on poikien leikit? Ok, on ollut minunkin lapsuudessani, mutta kaliperi on hiukan muuttunut. Silti poikien leikeissä on kautta aikain ollut yhteisiä tekijöitä.

Niinkin legendaarinen piirretty kuin Tom&Jerry on täynnä viatonta, toisen tahallista satuttamista. Pieni lapsi istutetaan hassun hauskan piirretyn eteen, josta hän jo oppii mäiskimisen ilon ja, että satuttaminen on hauskaa.

Lapsi kasvaa ja piirretyt muuttuvat isojen poikien piirretyiksi. Pelkkää ampumista ja sotimista. Transformersit, Pokemonit, Prätkähiiret, Turtlesit, He-manit... u name it!

Mukaan kuvioihin astuvat konsolit ja tietokoneet. Silmistä katsotut sotapelit muistuttavat jo grafiikaltaan Hollywoodin suuren budjetin räiskintäleffaa. 



Peleistä opittuja taitoja, tekniikoita ja nopeita reaktiokykyjä halutaan lähteä testailemaan ulkomaailmaan kavereiden kanssa. Lapselle ostetaan leikkipyssy. On värikuula-asetta, splättäriä, kaikenlaisia vesipyssyjä sun muita nallipyssyjä.




Värikuula-aseilla ja pieniä muovikuulia ampuvilla aseilla saadaan todellista vahinkoa aikaan ollakseen vain leluja. Mitä, jos jotain oikeasti sattuu? Sotilaana palvellut solttuisi miettii ääneen. Poliisia vastaan kävelee splättäripyssyjä heilutteleva suurieleinen poikajengi?

Joka kerta kevät- ja syysmarkkinoilla solttupoika ei voi, kun pyöritellä päätään nähdessään lukuisat leluaseet, joita lapsille melkeinpä pakkokaupataan. 



Jokainen kuvissa esiintyvä ase on lelu ja näitä myy Hauskakauppa. Olisitteko te arvanneet näitä leluiksi? Miksi leluaseet tehdään oikean näköisiksi? Mitä tällä ajetaan takaa?

Isossa maailmassa on tapahtunut useasti niin, että poliisi tai sotilas on ampunut lapsen, joka on heilutellut kuvankaltaisia leluaseita. Ketä tästä syyttämään? Poliisiako? Miksi ihmeessä? Minä menin halpaan kuvia katsellessani. Miten poliisi tai se sotilas pimeällä kujalla voi nähdä onko kysessä lelu vai oikea ase?

Suomi on onneksi pieni ja rauhallinen maa, tällaisia meillä ei tapahdu mutta maailman meno muuttuu joka päivä. Varmasti jokainen meistä on sen huomannut.

Meillä kikkaralle ei ostetaan yhtään aseennäköistä lelua. Ei edes vesipyssyä! (Jyrkkä ei on myös väkivaltaisille piirretyille ja peleille!) Poikien leluvalikoimasta löytyy ihan varmasti valinnanvaraa ettei tarvi pyssyillä leikkiä ja oppia pitämään sormea liipasimella ennenkuin osataan kunnolla edes kertotaulua.


Mitä mieltä te olette leluaseista, väkivaltaisista piirretyistä ja sotapeleistä? Onko turhaa hössötystä ja aihetta huolestua?