tiistai 21. lokakuuta 2014

Auta valitsemaan asu

Kikkaralla on ensimmäinen valokuvaus huomenna päiväkodissa. Me ei olla otettu 1-vuotiskuvia eikä kuvautettu virallisin merkein aikaisemmin, passikuvaa lukuunottamatta, joten olen innoissani! Ja tavallaan pikkuisen kauhuissani. Nimittäin Kikkaran hiukset! Ne, kun ovat vallattomimmillaan sen lakin poisoton jälkeen. Luonnonkiharat tarvitsevat aikamoisen käsittelyn, jotta ne saadaan "istumaan" päähän halutulla tavalla. Mulla itsellä on luonnonkiharat ja voi sitä vääntöä välillä.

Mä uskon kuitenkin, että kuvista tulee ihanat. Sojotti ne kikkurat villisti tai ei. Eniten palan halusta nähdä saadaanko Aaron nauramaan kameralle samalla lailla, kun minä saan, vai onko pikkuinen ujoudesta kankea. Muisteleminen omia valokuvauksia aina esikoulusta asti saa hymyn huulille. Tai noh... ei ihan joka vuonna! Parhaiten on ehkä mielessä kuudennen luokan pilakuva. Ja se kuva on ainoa, jonka voin rehellisesti sanoa onnistuneen!

Tästä päästäänkin seuraavaan seikkaan. VAATTEET!!! Mitä Kikkaralle päälle?! Olen Fb:n kirppareilta ostanut elämäni ensimmäiset Polarn O. Pyretin paidat hintahaitarilla 4 - 11e jeij ja muutama uutuus Lindexiltä ja H&Mltä on tarttunut mukaan. 


Lindex

Po.P

Lindex

Lindex


Kokosin näistä uutukaisista vaihtoehtoja ja tarvitsen nyt teidän apua valintaan. Mikä olisi ihanin/sopivin asu Kikkaralle huomisen kuvauksiin?


Paita/ Lindex, Housut/ Lindex

Paita/ H&M, Housut/Lindex

Paita/ Po.P, Housut/Halpa-Halli


Joku näistäkö kokonaisuuksistako? Vai miten yhdistelisitte näitä vaihtoehtoja? Kiitoksia jo etukäteen ihanat! Äiti on nyt vähän tärinässä.

maanantai 20. lokakuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 46 Ebola

Putin saa tehdä mitä lystää, George Clooney meni naimisiin, autot ajelee itsestään, Lego erosi Shellistä ja ebola leviää. Kuka helvetti täällä pelaa Jumanjia?

Ebola tuntuu leviävän hitaasti mutta varmasti. Se on matkustanut kesän aikana enemmän kuin minä koko elämäni aikana. Salaman lailla iskevä tauti on saanut mut vapisemaan! Meidän pitäisi näet matkustaa parin viikon päästä Skotlantiin ja viettää aikaa isoilla kansainvälisillä lentokentillä, jossa ihmisvirta on valtava. Mä olen vissiin katsonut liikaa zombieleffoja ja etenkin Walking Dead -sarjaa, koska järeä nuolipyssy tuntuu lohduttavammalta ajatukselta kuin suojamaski tai kertakäyttöhanskat.

Musta kyseisiin maihin, jossa Ebola riehuu säälimättömästi pitäisi saada matkustuskielto! En ymmärrä, miksi WHO ei sitä suosittele, vaikka se on julistanut Ebola-epidemian kansainväliseksi hätätilaksi. Mun mielestä pelko on aiheellinen! Mitä ajatuksia Ebola teissä herättää?

Mä en suoraan sanoen ihmettele miksi Suomessa Ebola-alueille lähteviä avustustyöntekijöitä on arvosteltu! Mä en edes sisar hento valkoisena ymmärrä tätä hoivausviettiä, että pitää äiti Teresan lailla pakata kimpsut ja kampsut ja lentää varta vasten näihin maihin paapomaan sairastuneita. Musta se on omalla hengellä leikkimistä!

Se, että tauti leviää tuhoten kyliä on mielestäni paikallisten vika. Olen monista artikkeleista lukenut, miten omaisten tulee saada pestä jopa hampaat Ebolan runtelemalta kuolleelta omaiselta. Öljytä iho ja pukea kauniit hautajaisvaatteet päälle. Moni paikallinen on lehtikirjoituksien mukaan tokaissut, miten hänen omaisensa tulee haudata kauniina. 

Tässä vaiheessa multa loppuu ymmärrys, kun kyse ei ole vain flunssasta! Puhutaan vaarallisesta taudista, joka tappaa! Miksi se sivistys ei mene jakeluun. Ihmisiähän hekin ovat, jotka ymmärtävät puhetta! Onko pakko olla noin ikivanhoihin tapoihin pittyneitä jästipäitä, että leikkivät tällaisella asialla, joka sitten tappaa maailmanlaajuisesti?! 

Kyllähän vainajalle voi järjestää kauniit hautajaiset ilman, että Ebolan saastuttamaa omaista tarvii kirjaimellisesti syleillä.




Iltapalat lautasella 2

Myöhäistä iltaa... tai pitäisiköhän toivottaa jopa hyvää yötä? Eipä tekisi pahaa mullekkaan laittaa kerrankin läppäriä kiinni ennen kahtatoista ja koittaa päästä nukkumaan ihmisten aikaan. Tulin kyllä töistä tunti sitten, että sekin venytti postauksen julkaisua.

Taas olisi viikon iltapalat nautittu ja nyt teille esillä. Alkuviikosta me tehtiin iltapalaksi täytettyjä croisantteja. Meillä oli ihan perusainekset väliin. Oltermannia, kinkkua, kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia. Toimii!




Innostuin myös keittämään riisipuuroa puolessa väliä viikkoa. Ja sehän tietysti keitetään punaiseen maitoon ja voihin! Ja voihan nam! Se, jos jokin sai joulufiiliksen heräämään. Itse söin puuron kanelisokerin kanssa ja Kikkara valitsi luumupiltin. Mun paras ystävä toi mustikkamuffinssiteetä viime vierailullaan ja korkkasin sen samaisena iltana.



Omenalohkot maistuu pienelle flunssapotilaalle


Siskolta nappasin uudenlaisen ohjeen tehdä vohveleita. Nämä olivat loistavia ja tulee varmasti tehtyä uudestaankin! Meillä vohvelit ja lätyt tykätään syödä makeina versioina, mutta ajatus täytetyistä (riisijauhelihamuna) lätyistä houkuttelee.


Kuningatarpiltti hillona




Kikkara on tottunut normaalivohveleihin, joita syödään mansikkahillon ja kermavaahdon kera. Nyt ilme oli sellanen, että: " äiti mä en kestä sun kanssas! Terveyslättyjä." Hahaa ihana pieni Kikkara!! Mua nauratti niin kovasti tämä kulinaristinen kokeilu ja sen vastaanottaminen.



Hyvin vohvelit kuitenkin maittoi.. Heti, kun piltin etiketti oli saatu revittyä irti. Kikkara ei voi sietää etikettejä!


Lauantaina me korkattiin Kikkaran kanssa aikainen pikkujoulu leipomusten muodossa ja päätettiin tehdä pipareita. Olin jo ehtinyt hehkuttaa blogin Facebookissa, miten joulumieli tuli ryminällä. Löysin Kikkaralle pinon uusia Disneyn Cars kirjoja kivaan hintaan kaupunkimme kirpparisivuilta ja tein treffit myyjän kanssa. Kun sain kirjapinon käsiini ja kerroin kirjojen olevan joululahja, alkoi satamaan lunta. Mä olin niin fiiliksessä!!

Illalla olikin sitten kylmää maitoa ja pikkuleipiä iltapalalla. Kyytipojaksi myös Lidlin huippuhyviä jugurttirahkoja!



Monster truck leipoi myös!



Ensiviikolle iltapalat on jo mielessä ja suurin osa tarvikkeista ostettu tänään kaupasta. Tästä 
pääsee kurkkaamaan ensimmäistä iltapalapostausta, jos jäi välistä.

Nyt hörppäsen sunnuntain viimeisen tai maanantain ensimmäisen teekupposen ja painun peiton alle. Huomenna alkaa taas arki ja Kikkara pääsee viikon sairastelun jälkeen taas tarhaan.


Huomiseen - sen tutun hormonihirviön myötä!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Talvikengät Crocsilta

Vuodenaika ja kengän koko ovat taas vaihtuneet. Syksyn kengät on tilattu ja otettu jo käyttöönkin. On pirteän keltaista, pitkävartista lenkkaria ja ihan perinteistä kumpparia lämpimällä karvasisustalla. Paniikinpoikanen meinasi iskeä talvea ajatellen. Joka ikinen kenkäpari on jäänyt pieneksi. Sanomattakin selvää. Pienimies kasvaa silmissä ja todella hurjaa vauhtia! Pelastus tähän kenkäpulmaan oli Crocs! Sain kunnian tehdä yhteistyötä heidän kanssaan ja pian sainkin hakea postista Kikkaran ihkaensimmäiset Crocsin talvikengät.

Iso laatikko oli oiva kaivinkoneiden ja rekkojen työmaaleikkipaikka ja meni tovi ennenkuin laatikko lakkasi kiinnostamasta ja sain kurkata sen sisälle. LaatikkoKIN oli menestys, sillä alla olevan kuvan leikkien jälkeen laatikko on toiminu junana, laivana ja piilopaikkana. 




Tässä Aaronin upeat Crocsit on! Värivaihtoehtoja näille kengille oli kolmet muut sinisen lisäksi. Nämä tulee sopimaan täydellisesti meidän talvihaalarin kanssa. Kengät on helppo pukea päälle ja ne on kevyet, laadukkaat ja todella hyvännäköiset.







Mulla ei ole aikaisempaa omakohtaista kokemusta Crocseista. Äidille ostettiin pinkit crocsit valkosella fleecevuorella synttärilahjaksi muutama vuosi sitten ja siinäpä ne minun kokemukset kyseisistä kengistä onkin. Joten olen todella positiivisellä mielellä Kikkaran kengistä!

Ajattelin kertoa Crocsin sanoin yrityksestä, jos täällä on muitakin, joille Crocs ei ole niin hirveän tuttu. Eli Crocs Inc. on yhdysvaltalainen muoti-, työ- ja vapaa-ajan -jalkineita suunnitteleva ja valmistava pörssiyhtiö. Crocs Nordic Oy on Pohjoismaissa ja Baltiassa toimiva Crocs Incin tytäryhtiö.

Crocs tarjoaa useita innovatiivisia jalkinemalleja eri vuodenaikoihin naisille, miehille ja lapsille. Crocs™-jalkineissa on käytetty Crocsin innovatiivista Croslite™-materiaalia. Croslite™ tuo Crocs-jalkineisiin mukavuuden ja keveyden, joista Crocs™-jalkineet tunnetaan. Crocs Nordic Oy on perustettu vuonna 2006.


Kikkara innostui kengistä todella paljon, koska niissä on veikeä vilkkuva ominaisuus. Arvatkaas onko kengät jalassa yötä päivää?




Nyt käkyy Kikkara pimeässäkin <3


Kengät tuli koossa C9, joka on 25-26. Crocs suosittelee sivuillansa ottamaan aina kokoa isomman kengän. Tein teille kollaasin Crocsin koko-oppaasta. Teidän kokemuksesta, miten vaikeaa on saada oikean kokoinen kenkä, joten toivottavasti tästä on teille hyötyä. Suosittelen myös piirtämään lapsen jalan paperille, leikkaamaan se irti ja säilyttämään vaikka kukkarossa. Kaupassa se on helppo ottaa esille ja mitata onko haluamat kengät oikeaa kokoa ilman, että tarvii hermostuttaa pientä kenkää kokeilemalla edes takaisin.





Lähdettiin puistoilemaan alkuviikosta melkein flunssasta toipuneen Kikkara. Iltapäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Raitis ilma teki hyvää ja en millään malttanut enää odottaa kauempaa uusien kenkien testaamista. Mentiin siis ihastelemaan ja jopa kummastelemaankin syksyn värejä ja pieniä ihmeitä uudet lämpimät kengät jalassa.










Välillä piti kurkata, että vilkkuuko ne kengät hih
 
Isin kanssa tutkimassa

Vietettiin ihana iltapäivä puistossa! Sitten olikin aika lähteä tekemään iltaruokaa ja katsomaan Pikku kakkosta. Kiitos Crocsille! Meillä oli hauskaa ja mahtavaa, ettei mun tarvitse enää murehtia pienten varpaiden perään kylmillä ilmoilla. Pysyvät varmasti nyt lämpiminä!







Joko teillä on talvikengät ostettuna?





Yhteistyössä:




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Uusi tugga!!

Nyt mä päätin repästä! Vanhemmat lukijat muistaa, miten oon sinnitellyt tämän hiusten kasvatusprosessin kanssa samalla, kun olen noukkinut putoilevia hiuksia lähes kaikkialta. Meidän kaupungin viemäriverkostolla on enemmän mun hiuksia, kun mun päässä jäljellä.

Syytä hiustenlähtöön en tiedä. Ihotautilääkärillä olen käynyt ja hän on testauttanut kaiken mahdollisen verikokein. Kaikki on kunnossa. Ainoa, mitä en ole käynyt läpi on hiusanalyysi. 2.8 vuodessa olen menettänyt lähes puolet hiuksista... Jäljellä on "muutama" hius, ja ponnari on muistuttanut lähinnä rotan häntää. Mulla on ollut tunne, että olen näyttänyt hiukset auki kauhuelokuvan Wrong turn kannibaaleilta. Ohuet narut tuulessa hulmuten ja sitä rataa... Onhan mun hiuksista tehty jo pilkkaakin keskustelupalstoilla.

Tämän näköiseksi hiukset leikattiin toukokuussa. Tästä ne ehtivät kasvaa reippaasti olkapäille asti, mutta ohuet hiukset ei näyttänyt pitkinä loppupeleissä kivoilta. Ne oli enemminkin häpeäpilkku kuin ylpeyden aihe.



Kaikenlaisia vitamiineja olen syönyt. Kolme isoa Piimax purkkia on mennyt yhteen soittoon... En kokenut saavani minkäänlaisia tuloksia. Multivitamiineja ja B-vitamiinia olen kokeillut ja sitten vain yksinkertaisesti turhautunut, luovuttanut ja lopettanut kaiken. Paitsi sen hiuksien noukkimisen joka puolelta. Moni on arvellut syyksi stressiä. Mä olen tunnetusti aikamoinen stressipallo ja murehtija. Se tässä olisikin se ainoa looginen selitys hiustenlähdölle, mutta oleppa nyt sitten stressaamatta, jos joka ilta hiustenpesun jälkeen näet litimärän oravan kokoisen karvakasan uimassa kohti viemäriä.... 

En tiedä..? Liekö vinksallaan olevat hormonit? Se stressi? Sulkasato, vai nämä kaikki yhteensä? Onneksi mulla on niin ihana kampaaja, että voin henkisestikin paremmin joka käynnin jälkeen. Hiukset saa uudenlaisen ryhdin ja minä puolestaan saan uuden mahdollisuuden rakastua  mun hiuksiin.




Ihana Jaana <3

Nyt on volyyyyyyymia



KotiLook




Onko teillä ollut ongelmia hiusten kanssa?

maanantai 13. lokakuuta 2014

HORMONIHIRVIÖN PÄIVÄKIRJA Osa: 45 Äitien valitusvirsi

Blogin ja päiväkodin myötä muiden äitien kanssa tulee vietettyä aikaa päivittäin. Suuresta osasta seuraa olen kiitollinen, mutta se äitien pimeämpi puoli saa mun karvat pomppaamaan pystyyn! Joka kerta, jos mut nähdään jossain ilman Kikkaraa, mikä on todella harvoin, mulle aivopestään kuraa, jota inhoan yli kaiken!

Näiden sairasteluiden yhteydessä eräskin esimerkkitapaus oli, kun pojat odottivat autossa ja minä juoksin apteekkiin nuhasumutteen ja antibioottien perässä. Törmäsin äiti-ihmiseen.

" - Ai sä oot päässy ihmisten ilmoille ilman poikaa? Varmasti on ihanaa!? NAUTI!" Tämä naurahti teennäisen onnellisesti. Vastasin hieman hämmentyneesti, että pojat kyllä odottivat minua autossa. Äiti-ihminen jatkoi ylistystään, miten luksusta on käydä kaupassa ilman jälkikasvua. Miten rasittavaa heidät on ensin pukea ja seurata, kuinka ensimmäinen tappelu alkaa jo pikkukärryistä ja siitä sitten edeten järjestyksessä tasaseen tahtiin, missä kohtaa kauppaa milloinkin ollaan. Äiti jankutti maristen ja sitten oma vuoro kilahti vuoronumerotaulussa ja sain syyn häipyä. Toivettelin muodon vuoksi tsempit ja katosin. Toivoin aikuisten oikeesti, että kyseinen äiti-ihminen tekisi samoin. Mun empatiasuoni ei vain syki tällaisille tapauksille.

Töissä on kyselty pitkien ja äänekkäiden haukotteluitteni syitä. Olen maininnut Kikkaran olevan korvatulehduksessa ja kovassa nuhassa. Pieni valvottaa öisin, mikä nyt on ihan inhimillistä. Eihän  sitä itekkään nuku hyvin pää tukossa, kurkku Saharana ja paukuttava yskä kaverina. Miehiltä osasin odottaa näitä perkele, kun pitää valvoa, eikä saa nukutuks kun penikka yskii - kommentteja, mutta toisilta äideiltä olisin odottanut sympatiaa sairaalle lapselle!

Mulle kuittaillaan lähes joka puolella, jopa päivittäin, miten mun pitäisi olla erossa Kikkarasta. Tekee kuulema hyvää. Kenelle? Aaronillekko, jolle mä olen kaikki kaikessa? Joka ei ymmärrä käsitettä; äidin oma-aika. Ja entä, jos mä en koe tarvitsevani omaa aikaa? Entä, jos kotona olo ei saa päätä turpoamaan!? Kaikkien kotien seinät eivät ole yhtä heppoiset, että kaatuvat päälle pienemmästäkin tömähdyksestä!

Pakonomaisessa äitien verkostoitumisliikkeessä olen jutellut äitien kanssa, jotka ilman lapsia muuttuvat härskeiksi rekkamiehiksi. Kaikki on menossa kaljalle ja grillin kautta kotiin, sinne pirun lasten luo. Jokainen tuulettaa Ronaldon tavoin ihan jokaisesta ilman lapsia vietetyistä minuuteista. Miten ihanaa on, kun voi hengittää vapaasti. Miten mahtavaa, kun kukaan ei halua mitään. Kiroillaan ja haukutaan lapsia ja etenkin sitä elämää äitinä siellä kotona.

Luen päivittäin blogeista, miten äidit vollottavat kuinka he toivoisivat voivansa juoda sen aamukahvin rauhassa läppärinsä kanssa ilman, koko ajan vaativaa vauvaa tai energiaa täynnä olevaa taaperoa. Miten pitää lähtee ulos ja perse, kun väsyttää ja luoja, kun ahdistaa.... Lista on loputon! Voiko tämän päivän äidit todella näin huonosti? Ja miksi äiti, jolla ei ole ongelmia äitinä olosta, lytätään, lynkataan, nauretaan ja mollataan alimpaan tuonelaan?

Mua ärsyttää ja etoo! Mua suoraan sanoen vituttaa, että mulle pyöritellään silmiä, kun kerron viihtyväni kotona lapsen kanssa. Mua ottaa takaraivoon ja lujaa, miten mä saan räkäsen naurun ja käden heilautuksen tyyliin nooooooh, sehän on sun eka lapsi, oota, ku niitä on kolme, nii toivot, että kuka vaan veis ne vähäks aikaa jonnekkin. Mua haukutaan ylisuorittajaksi ja vakuutellaan, että se ero tekee hyvää. Kauhistellaan ääneen, kun mun 2.8v poika ei ole ollut yökylässä eikä sen kummosemmin hoidossakaan paria hullua tuntia kauempaa päiväkotia lukuunottamatta.

Ei! Mulla ei ole nuttura kireällä enkä pode minkään sortin kilpailuhenkisyyttä maailman paras mutsi tittelistä! Mä aidosti viihdyn mun lapsen kanssa, eikä mulla ole tarvetta saada häntä pois käsistä!

Mä en ymmärrä tällaisia emoja, joiden "oma elämä" on jotain sellaista mihin lapsilla ei ole mitään asiaa! Jos perhe-elämä ja omat lapset on näin vaikeaa sulattaa niin vittuako levitit jalkas ja kannoit äitiyspakkaus kotiin! Googleta kierukka ja anna äitien olla, jotka todella rakastaa äitiyttä!





sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Iltapala pöydässä osa 1

Huomenta teille, jotka silmäilette tätä sunnuntaiaamuna ja kauniit unet teille yön kukkujille, jotka olette mun kanssa vielä hereillä. Nyt starttaa uudenlainen ruokapostaussarja seuraavat kymmenen sunnuntaita. Mä olen jotenkin innoissani tästä, että saan tällä kertaa suunnitella iltapaloja ja kuvata kuuden euron ruokakorien sijaan iltapalapöytää. Uudet lukijat löytävät kuudella eurolla toteutetut tarkan "markan" ruokakoripostaukset blogin haun avulla.
 
Pidättekö te iltapalaa tärkeänä? Mulla oli ennen Kikkaraa sitkeän pahan makuinen kielto " älä syö seiskan jälkeen." Tällä yritin estää liiallista syömistä - kalorit talteen yötä vasten syndroomaa sekä päästä eroon pöhöttyneestä tunteesta. Oli hienoa herätä aamulla litteän vatsan kanssa. No jep, se oli silloin se. Nyt on ääni muuttunut seinäkellossa! 

Iltapala on vakiinnuttanut paikkansa meidän ateriakokonaisuudessa. Nälkäisenä ei mennä nukkumaan! Ja mä myös haluan pitää huolen siitä, että Kikkara jaksaa nukkua yönsä hyvin eikä  herää nälkäisenä ennen kukonlaulua. Meillä iltapalaan liittyy muutakin kuin vain se ruoan syöminen. Se on ehkä jo niinkin syvällistä kuin tunnepitoisuus. Iltapala on päivän viimeinen hetki, jolloin meidän perhe kokoontuu yhteen. Vatsan lisäksi me ruokitaan myös hyvää oloa istumalla alas rauhottuen ja jutellen päivän kuulumisista ja tapahtumista. Jokaiselle iltapalalle Kikkara saa myös valita jotain.

Ensimmäinen iltapala oli kuningatarrahka. Koko perheen suosikki ja Kikkara valitsi rahkaan vadelmat ja siitä se kuningatarajatus lähti.




 
Seuraavana iltana maisteltiin koko perheen voimin Aaronin löytämiä ja ostoskärryyn kiikuttamia Angry birds jugurtteja. Nämä oli jotain uusia versiota, joita ennen en ollut edes nähnyt. Jugurtit olivat hyviä ja jäivät suosikkeihin! Jugurttien kanssa oli uunissa lämmittettyjä karjanlanpiirakoita.







Kolmas iltapala viikolle oli maustamaton jugurtti, banaani ja mustikat. Kikkara valitsi banaanin. Taitaa olla lempparihedelmä!



Neljäntenä iltana herkuteltiin. Kikkara oli toivonut jäätelöä jo jonkun aikaa ja sain töistä pussillisen kotimaisia omppuja, joten innostuin leipomaan vanilijajätskin kaveriksi omenapiirakan.





Meillä iltapalat riippuu siitä, miten pääruoat on syöty. Jos iltaruoalla pieni Kikkara on syönyt hienosti ja pyytänyt jopa lisääkin, voidaan iltapalalla herkutella. Jos päiväkodissa ruoka ei ole maistunut ja iltaruoankin kanssa on taisteltu vastaan, laitan tukevamman iltapalan.

Nämäkään, kuten edelliset ruokakoripostauksetkaan eivät jäljittele täydellistä luomuterveyshypersupersokerittomantäydellisiä ja lisäaineettomia iltapaloja. Me ollaan tavallinen perhe, joka syö sitä, mitä tekee mieli. Voin antaa jugurttia, muroja ja vaaleaa paahtoleipää margariinilla ihan hyvällä omalla tunnolla. 


Miten te koette iltapalan? Ja, mitä teillä syödään?